Olemme nahneet paljon haukkoja ja Pyreneilla valtavasti kotkia, mutta nyt seuraamme haikaroiden touhuja mielenkiinnolla.
Etela-suomalaisina moinen iso lintu on ilahduttava katsella.
Kun oli ne kovat tuuliset paivat, niin tallatessamme seurasimme kun haikara ei pystynyt etenemaan…lensi ja lensi, mutta ei edennyt. Lopulta antoi periksi ja meni metsan suojiin alas liitelemaan.
Yllattavan ketterasti kierteli puiden lomissa, ihan pelotti, etta milloin tomahtaa pain puuta! Nayttaako se vain kompelolta?
Pesia on kirkon tornit joskus niinkin taynna, etta yhdessa tornissa oli kuusi pesaa!
Joka nurkassa yksi ja sitten viela kerrostalomaisesti pari ”alakerrassa”. Joka pesassa istui haikara, jos ei molemmatkin pariskunnasta ja ilmeisen hyvassa sovussa koko kolhoosi.
Siella missa se aussimiehen vaimo katosi, oli ison kirkon katolla kaikissa kulmissa asuttu pesa. Koko kirkon ympariinsa. Lentelivat laheiselle kanaalille hakemaan ruokaa alberguemme yli edes takaisin.
Taallakin plazalla istuessa lenteli tuossa kolme haikaraa kirkkaan sinisella pilvettomalla taivaalla.
Hassuja honteloja haikaroita….

Kiva tarkkailla ja osittain helpompaakin jo arvailla kansalaisuuksia.
Sitten kun kysyy kansalaisuutta, niin aina on osattava olla ilahtuneen hammastynyt, etta aah…Kanadasta! Australiasta! Etela-Korea! Usa! Saksa! == yleisimmat maat lienevat edellamainitut.
Korealaiset ovat uskomattomia. Kukaan ei tahdo samaan huoneeseen heidan kanssa alberguessa. Kello herattaa heidat 4.30. Alkaa hurja muurahaispesan kuhina ja otsalamppujen viuhdonta ja klo 5.30 nuo pienet ihmiset pikkuisine reppuineen ovat maantiella matkaamassa seuraavaan paikkaan. Ja aina sama uusiutuu.
Poikkeuksena on toki ollut pankkiriimme Thjong, joka matkaa yksin. Tai oikeastaan iso, reipas puolalaismieshan ”adoptoi” Thjongin jo alkumatkalla eli matkaavat varmaan kaksin. Thjongilla ei liene paljon vaihtoehtoja. Polakilla on kotoonta huima kivi mukana Cruz de Ferrolle. Naytti sen meille. Sellainen kilon kokoinen murikka! Jep jep. Mainio heppu!
Saksalaisia on aivan liikaa….ei sen enempaa heista. Schalke pariskunta ja Sabine + ”köyhät mimmit ” ovat olleet vallan kivoja.
Irkut, britit, holtsut on mukavaa jengia, positiivisimmin yllattaneet ovat jenkit. Kaikki tapaamamme amerikkalaiset ovat olleet huomaavaisia ja suoria -ei mitaan mielistelya tai tyhjan puhumista, vaan sitkeita fiksuja ihmisia ja hyvällä huumorilla varustettuja! Ehkäpä kun astuvat ulos omasta maastaan ja nakevat muutakin, niin ovat tuollaisia.
Katsellaan, kuulostellaan ja arvostellaan.

Jonkin matkaa=paivaa meidan ristina kulki kymmenen hengen ranskalaisporukka.

Hei mutta…hehan siis ovat hengellisin perustein matkalla…ensimmaiset sellaiset: ryhmassa on pappikin vaimonsa kanssa ja aamulla ennen tallaamista rukoilevat tiella ringissa seisten.
Eilen porukasta muutama mimmi ajeli kauniit tummat kiharansa pois ja tana aamuna tapasimme heidat siilitukkaisina –liki kaljuina.

He hyppasivat nyt bussiin ja matkaavat ilmeisesti ainakin Ponferradaan saakka bussilla elleivat pidemmallekin eli kaasuttivat karkuun enka tieda tapaammeko enaa. Olivat aika sahlaavaa poppoota ja jotenkin aina juuri meidan edessa, etta en nyt ikavoi kamalasti…

Heh…yks paiva nain ruotsalaispariskunnan. Miehella on ”sweden” turistihattu ja sweden-paita paalla, etta varmasti tunnistaa. Heja Sverige!

Matka on jatkunut ja voi jessus mun varpaat laulaa hallelujaa!!! Niille tama on siis pyhiinvaellusmatka!
Heh… no myonnetaan..surkea vitsi! Nyt verta valuu ja vasuri jalan kahdesta reunavarpaasta… oikea pikkuvarvas tihkuu viño tintoa ja vasen vino blancoa —tai hieman rusahtavana!
En tieda enaa missa ollaan ja miten on tultu, mutta paljon ja hyvin.

Hontanaksessa pesetimme KAIKKI pyykkimme…palelin yoasussa alabaarissa ja Ari shorteissa, mutta kun saimme ihanan puhtaat ja kuivurin kuumat vaatteet paallemme, niin se palkitsi.
Iltaa vietimme Eddien kanssa..Eddie from Ireland. Asustaa Belfastista etelaan 20 kilsaa…hyvat keskustelut sain aikaiseksi, kun yritin pilkata britiksi:)
Sellainen matala hhooooojooijjjjoijoi huudolla aloittaa Eddie puheet…

Majapaikat vain kuulkaa tayttyvat ja jos sun on jaatava pikkukyliin yoksi -ja tietty onkin, kun suuria kylia on harvakseltaan, niin klo 15 on joka peti buukattu! Uskomatonta. Ja nyt ei ole tukkoisintakaan?!
Jos uupuneena on seuraavaan kylaan matkaa 10 kilsaakin, niin se tuntuu mahdottomalta rastilta joskus ja ei taalla ole busseja eika edes takseja.
Jostakin kylasta ilman paikkaa jaaneet tilasivat kimppataksin. Taksi tuli aika kaukaa porukat hakemaan… ja albergueissa kylla kaivavat kaikki patjat varastoistaan ja majoittavat kulkijat kuin parhaiten pystyvat, mutta jossain kohtaa nekin paikat tayttyvat….

Mutta silti olemme paattaneet ettemme ala etukateen buukkaamaan paikkoja. Se ei ole jotenkin pelin henki…johdatuksella, hyvalla tsagalla, vahvalla uskolla asiaan etenemme. Luottavaisina siihen, etta asioilla on  tapana jarjestya!

Toimituksen jälkihuomautus: En muuta nyt kotonakaan otsikkoa…ihanasta lämmöstä?? Joo, aurinko pilkisteli, lämpötila oli jo ehkä yli + 10, mutta mutta..? Pää on mulla ollut ilmeisen sekaisin jostakin…heh:)

 

Burgosissa aamulla laitoin geelikannan varpaisiin. Tallasimme baariin aamupalalle ja oli niin tiukka paketti, etta avasin kengan heti baarissa ja vedin  ”suojakumit” pois ja Arin ohuet sukat jalkaan ja matkaan. Idea osoittautui siis kehnoksi.

Burgosista lahtee kaksi reittia eteenpain. Joko sillan talta puolelta katedraalin ohi ja eteenpain tai vastaavasti sillan yli hieman siis takaisinpain ja suunta muutoin sama. Neuvoin aamulla reittia kahdelle saksalaiselle, joihin tutustuimmekin sittemmin matkalla. Matkasivat erikseen, mutta nyt etsivat reittia yhdessa. Mina sanoin etsivani sukkakaupan (tartteen ohuet liner sukat, jotka siis kaikki jatin kotiin!!! Oope!) ja etta tullaan sitten perassa.

Mahdoton tuuli..onneksi puhalsi hieman takaviistosta, niin eteneminen onnistui.
Jossakin kylassa lensi rapsakasti puusta oksa naamaan, onneksi ei raapaissut pahemmin.

12 km paassa Rabé de las Calzadaksen kylassa Ari iski bootsin kannat saveen ja sanoi tomerasti mulle, etta tahan jaamme!! HAH?? Mina taas heti entisellani vastustelemassa…no muutaman sekuntin vastustelin ja sitten muistin tekemani hiljaiset lupaukset ja sanoin, etta toki jaadaan: paikkana miellyttava Albergue Virgen de la Guja eli eivat hekaan kauemmaksi ehtineet.
Meidan huoneessa oli jo majoittuneena kaksi miellyttavaa vanhempaa sveitsilaisrouvaa, hauska seuramies Adam Newcastlesta ja se saksalainen kundi ja rouva, joille aamulla neuvoin Camino-reittia ulos Burgosista.
Maksoimme 8 euroa per hlo majoituksesta ja tilasimme samalla illallisen, sekin 8 euroa per latty ja aamupalankin, joka irtosi 2.50 eurolla per hlo eli 18.50 euroa majoitus ruokineen per peregrino.
Kavimme hytisemassa ulkona pikku kirkolla ja samantien sisalle. Halvatun jaatava keli! Sitten emme nenaa ulos laittaneet vasta kuin aamulla!

Se mita ainakin opimme talla matkalla on hyvat unenlahjat!! Tai minun kohdalla, viela paremmat kuin jo olemassaoleva!
En nuku koskaan paivaunia…taalla aina majoituttuamme joko ennen suihkua tai jalkeen –riippuu hikoilun maarasta, nukumme ainakin tunnin tirsat. Ymparilla touhuavat ihmiset haittaavat unia aina vain vahemmin ja vahemmin.
Yhteismajoitukset Albergueissa ei ole ollenkaan niin pahoja kuin luulimme, vaan niissa on just ihan kivointa. Ja olin varma, ettei Ari ainakaan niissa makaa niin usein kun ollaan nyt kuitenkin maattu:)
No niin…
Ennen iltaseitsemaa aloimme valumaan alakertaan, tallasin itseni britti Adamin viereen ja vastapaata istui kolmesta jenkista Bob ja umpisuolensa Espanjaan jattanyt Ned eli joutui Pamplonan sairaalaan, jossa leikkaaus tehtiin onneksi tahystyksella. Sielta poispaastyaan matkasi Burgosiin, jossa Kathy ja Bob odottelivat ja nyt tallailun aloitus varovasti.
Siina minun ja Arin muy bueno amigosit illallisseuraksi!

Adam oli 36 vuotias babyface ja mainio heppu…painoa noin 130 kiloa ja kolmen viikon reissulla. Kiinasta kotoisin oleva vaimo kotona. Opettajahommissa, hyva juttumies ja kiinnostunut tulemaan Suomeen ihastelemaan meidan loisteliasta koulusysteemia. Matkan syy: Irtiotto, vaikka ensin kertoi yrittaneensa Costa de Soliin…eksyi vain matkalla 😉

Elakkeella oleva metallimies (tehnyt laivojen osia) Bob on Virgianista ja elakkeella oleva FBI agentti Ned on Texasista, Houstonista. Ovat konkareita vaelluspuuhissa. Heidan syy matkaan: halusivat ekan kerran matkata Eurooppaan ja kun samalla voi kavella, niin ok.
Totesimme kylla kaikki, etta taalla tama ei ole vaellusta, vaan kavelya ja kivointa on tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla kaikenmaailman tarinoita ja turinoita!
Jenkit kaikki kuuluivat 2000 mailin kerhoon eli elakkeella tehdyt vaellukset pitkin ”traileja” ei ihan lyhyita ole olleet–osavaltiosta toiseen. Muut vaeltajat antavat toisilleen lempinimia: Ned on Ned the Fed :aamulla antoi kayntikorttinsa ja hienon camino kangasmerkin ommeltavaksi rinkkaani. Bob on Waterboy, koska kantaa ain apaljon vetta mukanaan ja Kathy on Redhat -kayttaa aina punaista hattua. Kathyllakin oli hame mukana kuten mullakin mun ”iltakolttu”! Yes. Kaikki kolme ovat rauhallisia ja erittäin mukavia ihmisiä.

Illan aikana, 4 euron viini pullojen tyhjentyessa saimme mekin omat vaellusnimemme: Super-Marjo (Super-Mario) ja Ari Indian – Ari heloitti viinista naama punoittaen ja letti heiluen osallistui keskusteluun enimmakseen kasilla puhuen:) Toimi hyvin!
Puhuimme ja vertailimme maittemme armeijat, elakeiat, koulutukset ja niiden hinnat, huumeiden sallimiset/kieltamiset etc. Loistoseuraa!

Aamulla hieman maistui viño tinto suussa, mutta hauska ilta, joten ei haittaa.
Aamupalalla olimme kaikki klo 7.00 ja Ned the Fed antoi kayntikorttinsa mulle ja blogi osoitteensa . Ari antoi vastalahjaksi oman suomi-camino-pinssinsa, jossa simpùkan keskella on Suomi.

Tanaan lahdimme matkaan klo 7.30 sateessa.
Matkalla vesi muuttui paikoitellen lumeksikin.
Sitten alkoi savi! Uskomatonta…reilu 5 kilsaa tallattiin niin, etta savi kiertyi bootseihin ja kasaantui muutamaksi sentiksi pohjiinkin ja painoa oli jaloissa vaikka kuinka!

Etta kun noin 20 kilsaa oli tallattu, niin suosiolla jaimme Hontanaksen pieneen hieman rupuiseen kylaan jo noin yhden paikkeilla.
Albergue on ihan siisti ja annoimme ison kasan pyykkia pestavaksi ja saamme ne kuulemma taas kuivina takaisin 7 eurolla!
Nyt istun tassa koneella, kello on 15.15, Ari osti juuri pullon punkkua meille 2.50 eurolla. Albergue on jo taynna, kuten pari pikku naapurin Hostelia eli muut yomajaa kaipaavat joutuvat tallaamaan viela 10 kilsaa eteenpain. Savessa! Tai tilaamaan taksin hakemaan seuraavasta isommasta paikasta…ei naissa piskuisissa kylissa takseja ole ja bussit kulkevat kun kulkevat…
Nyt on siis wappuaatto!
Kaikille ihanaa, hauskaa ja hulvatonta Wappua!

En jostakin syysta paase facebookkiin eli jos tahdotte kommenttinne olevan joskus vain viesti meille privaatisti, niin merkatkaa alkuun PRIV, niin en julkaise sita blogissa, vaan luen sen issekseni..paitsi, etta kun samasta osoitteesta tulee uusi kommentti, niin se taitaapi julkaistua automaattisesti…nooh. Enka ilmeisesti paase vastaamaan julkaisemattomaan kommenttiin, mutta ei haitanne.

Burgosissa oli piuhat niin, etta paasin lisaamaan kuviakin muutaman…mutta useimmiten nama koneet ovat kolikkokoneita ja suht vanhaa konekantaa. Taallakin vain yksi tietsikka, mutta monillahan on omat tabletit ym wifit taskussa ja muistaakseni wifi on ollut joka alberguessa 🙂

VINKKI reissaajille: AINA jos tuntuu, ett´jokin vaivaa tai kolottaa, niin siihen on reagoitava heti! Siis heti!
Nyt olemme kohdanneet ihmisia, joilla reissu jaa kokonaan kesken ja se vaihtoehtohan ei edes tuppaa tulemaan pieneen mieleenkaan!
Amerikkalaisnainen Washingtonista -mun ikainen suunnilleen. Aloitti matkansa Ranskasta kuten mekin ja Santo Domingossa jalka turposi pahasti polvesta alaspain ja kivut oli kovat. Tuli bussilla kanssamme Burgosiin ja vietti sairaalassa paivan. Tuomio oli surullinen. Ei kavelya enaa, muuten muuttuu kriittiseksi. Pikkaisen tirautin minakin siina, kun kertoi tuomion itkien ja halattiin ja juteltiin.
Eilen aamulla kertoi nyt olevansa jo paremmin sinut tuomion kanssa ja kertoi, etta ei enaa vollota. Voi raasua. On ollut yhteydessa poikaansa ja jarkkaavat nyt paluulentoa kotiin. Toki odottaa nyt kavelevaa ystavaansa, joka ilmeisesti jatkaa yksin lopun matkaa…

Tanaan kaksi sveitsilaisnaista lahtivat takaisin Burgosiin sairaalaan. Toisella jalka ihan uskomattoman tiukan turvoksissa ja punoittava. Diabetes lienee osasyy vaivaan. Elakelaisina naureskelivat, etta eipa ole kiire. Ihania naisia!

Ned Texasista aloitti kavelyn myos Ranskasta..Pampolassa umpisuoli leikkaukseen ja aloitti matkansa nyt samaan aikaan Burgosista hitaasti edeten…NedtheFed parjaa. Onneksi leikkaus meni tahystyksena –avoleikkaus olisikin ollut ehka se stoppi!

Pidetaan huoli itsestamme ja toisistamme!

Niin….annoin periksi sen bussimatkan Burgosiin ja sitten issekseni harmittelin, kun jai patka patikoimatta valiin.
Burgosissa tavattiin suomalainen nainen, joka jai nauttimaan Burgosista ja sen upeasta katedraalista ym. pariksi paivaksi. Olimme yhdessa illalla syomassa ”pergerino menua” (=> sisaltaa aina jokusen vaihtoehdon alkuruoaksi, samoin paaruoaksi ja sitten on jalkkari ja pullo punkkua, 8-11 euroa per peregrino, vastaava kuin Menu del Dia, mutta eurin tai kaksi edullisempana). Mukava ilta ja ihana kun sai puhua pinnistelematta, kun muisti kaikki sanat kuinka ne sanotaan!  Ravintolassa oli melko kiirus ja seuralaisemme pihvi oli jaanyt raaáksi ja se oli toki pakko palauttaa. Tarjoilija vei lautasen keittiöön ja jonkin ajan kulutta palautettiin sama pilkottu pihvi perusteellisesti paistettuna takaisin…hauska:)

On muuten usein havaittu ilmio se, etta me vaan tutustutaan ja jutellaan ihmisten kanssa, mutta mina en valttamatta edes kysy toisen nimea. No sitten jos taitetaan matkaa pidemman aikaa ”yhdessa”, niin esittaydytaan etunimilla. Nimi ei kuitenkaan ole se oleellisin, vaan se henkilo, tarinat ja turinat. Minusta tassa on noin jotakin kiehtovaakin!

Niin..kun saavuimme Albergueen takaisin, niin pedissa mietin, etta oon kylla aikas itsekas.
Suunnittelin matkan, ilmoitin Arille suunnitelmani ja puhuin hanet ympari kavelemaan mun kanssa 800 kilsaa!  == noh..Ari on kiltti ja joustava eli helposti ymparipuhuttavissa -onneksi!.
Suomalainen menu-kaverimme juuri illallisella toivoi, etta loytaispa kumppanin, joka olisi kiinnostunut tallaisista reissuista!
Mulla on se kumppani, joten hohoijjakkaa nainen! Jos mies lahtee tanne mukaan ja sitten vaatii hieman kylmyyteen kyllastyneena bussimatkaa, niin mita ihmetta edes rutkuttelen asiasta.
En rutkuta enaa. Onneksi olen tatakin vain aaneti rutkutellut:) Tai ainakin omasta mielestani:)
Nyt vain edetaan niin etta molemmilla on mukavaa.
Kaikille olosuhteille emme toki voi mitaan. Niinkuin talle saalle!
Mutta pyrkikaamme maksimaaliseen mukavuuteen!
Enimmakseen!

Aamulla +3 astetta! Uskomatonta!! Niin…eilenkin oli tosi kylmaa…laheisilla vuorilla tuli lunta ja Santo Domingossa eilen illalla satoi rakeita!

Kamala tuuli ja me jaadytaan, mulla on yopuvun housut jalassa ja melkein kaikki mukana olevat puserot!
Noh…aamulla teimme paatoksen matkata bussilla Beloradoon 23 kilsaa. Sitten katsoimme paikallisen Pekka Poudan ennustetta ja ei ole totta….myrskytuulta, paljon sadetta ja siis oikeasti..3 astetta!!! Sentaan plussaa!!! ESPAÑJA!!!! AURINKOA, kiitos!!!
Siis jokunen paiva sitten nautittiin auringosta ja poltettiin kadet ja otsat!! Mulla oli HELLEHATTU paassa! Oliko se unta?

Pysakilla oli muitakin peregrinoja…. ja yhtakkia Ari oli puhunut minut ympari matkaamaan samantien Burgosiin saakka.
Santo Domingo-Belorado oli taas maantien vieressa hiekkapolulla tallaamista ja kaikki tietavat minun mielipiteeni siita!
Olisin tahtonut kylla tallata Oca-vuorelle San Juan de Ortegaan, silla siina olisi ollutkin patka kaukana autotiesta! Okei, joo joo…siella on kylmempaa kuin valkoisen karhun persauksissa.
Nyt siis olemme Burgosissa ja hyppasimme 70 kilsaa eteenpain. Aijai. Pakko minun on sekin toki tunnustaa, etta ei edes bussimatkaa ois pystynyt matkaaman omilla kengilla, vaan mulla oli Arin sukat ja varvaslipokkaat jalassa.

Nyt on laskettava mita ollaan tallattu….no sen kakssataa kilsaa…takana on 292 km ja edessa 485km.
Bussimatkalla kyytiin loikki kylla muitakin peregrinoja reippain maarin, mika helpotti minun huonoa omaa tuntoa;)
Majoituimme aikas vaatimattomaan (eka, jossa ei ole lakanoita!) Albergue Municipaliin ja pelkaanpa yosta tulevan melko hyytavan kylmakin! No kympin maksoi yhteensa, mutta samalla hinnalla ollaan asuttu paremminkin.
Punkataan 3. kerroksessa ja respa sekoitti paikat jotenkin ja nauroimme ekan puoli tuntia naapuripunkkalaisten kanssa, kun meidan peditkin oli buukattu seuraaville jos ei jokaista triplasti niin ainakin tuplasti. Lopulta respasta tulivat paikanpaalle katsomaan tilanteen, niin paasivat taas kartalle;)

UPEA, niin UPEA katedraali on tuossa ihan vieressa. Kierrettiin sita ympari ja se ei vaan mahdu ikina kokonaan valokuvaan! se on VALTAVA! Kierrettiin vanha kaupunki suht ympari -kaikki vaatteet paalla ja tultiin lamposeen suihkuun takaisin kampille. IHAN SAIRAAN KYLMA!

Tapasin ekan argentiinalaisen –paljon hymyileva isotukkainen poika ja uusia tuttavuuksia on pari skottiherraa. Saksalaisia on aivan liikaa–meidan Schalket ovat kivoja ja ne pari ”koyhaa mimmia”, mutta yleensa ottaen huonosti puhuvat englantia noi sakut…hmm, omituisia etuilijoita etc.
Huomenna jatketaan jalan–avasin sidepaketin ennen suihkua ja ilmeisesti saan tutustua viela jonkin muunkin kaupungin Hospitaleen. Aika iso on varvas pikkuvarpaaksi. Toivotaan, toivotaan…sairaanhoitajan otteet oli kuitenkin vakuuttavat!
Kokeilen huomenna laittaa kengan karkeen mun geelikantapohjallista:) Hih… Katsotaanpa kuis kulkee:)

—Tanaan olenkin kayttanyt teksissa ISOJA adjektiiveja—

Azofrasta kuljimme 14 kilsaa: matkalla golf kenttaa ym, mutta minua ei kiinnostanut. Varvas oli halvatun kipea ja satoi, eika huvittanut…
Saavuimme Santo Domingoon, joka on mukava noin 6000 asukkaan ”kukkokaupunki”. Kirkossa on oikeasti elava kukko ja kana, fudisjoukkueen logossa on kukko ja katsotpa ihan mihin suuntaan tahanasa niin aina osuu silmiin kukko jossakin muodossa…korteissa, viinipullojen etiketeissa..ihan kaikkialla! 😊
Heti kaupunkiin saapuessamme etsimme ”hospitalín” onneksi, silla se sijaitsi kaupunkiin ”tulolaidalla”. Kaikki sujui joutuisasti ja varvas punkteerattu toisen kerran ja homma vei vain noin 20 minsaa.
HUOM! Kannattaa hankkia euroopan reissuille ”eurooppalainen sairasvakuutuskortti” = KELA kortti. Tilattavissa netista KELAn sivuilta ilmaiseksi ja sita ne taalla kysyvat -kortilla hoidon saa samaan hintaan kun omat asukkaat eli ilmaiseksi ovat mua hoitaneet.
Vanhempi tohtorisherra katseli varvastani ja voivotteli kamalasti —selitin elekielella, etta katkaisee mokoman varpaan! Mita se siina naureskelee..ei se ollut vitsi!! Noh..herra vain katseli ja ohjeisti sairaanhoitajaa neulalla tekeen reikia ja puristamaan veret pois ja hitto kun se rouva varpaasta vaansikin! Mutta lienee hoidetty nyt tehokkaammin. Auts….en viitsinyt edes katsella. Sitten rouva teki mun varpaaseen ihan mahottoman ison tupon!!! EI OO TOTTA! Miten mia tungen tan jalan kengaan??? Taisivat ymmartaa, kun herra alkoi vouhottamaan, etta ”No, no…no zapatos…dos días..no zapato!” ”MITA!?? Miten luulet mun kinkkaavan ilman kenkia???”” No zapatos, no, no… para dos días no zapatos”
Kukaan ei sairaalassa hablannut sanaakaan englantia, mutta aina parjaa…
Kiva..Kinkkasin jalka puoliksi kengassa kunnalliseen siistiin albergueen Casa del Santoon. Siella laitoin Arin sukat jalkaan ja varvassandaalit, niin paasin hyvin liikkeelle:) Huh!
Casa del Santo alberguessa oli peteja 83 kpl ja maksu perustui vapaaehtoisuuteen. LOISTAVA albergue!! Maksoimme molemmista vitoset. Respan nainen on aivan ihana!!! Ylafemmat laittoi molemmille, koska olimme Suomesta! Han on kaynyt Hesassa ja Porvoossa.
Taalla tapasimme pitkasta aikaa Schalke-pariskunnan. Hyvaa vauhtia ovat edenneet.

Soimme hyvan Menu del Dian paivalla naapuribaarissa ja illalla teimme ostimme patongit+juustot+punaviinit ja rupattelimme Schalkelaisten ja tutustuimme kahteen muuhunkin saksalaismimmiin. Niilla ei ollut evasta, niin annoimme niille meidan sipsit -sanoin niille etta kylla me autetaan koyhia pyhiinvaeltajia, ottakaa, ottakaa:).
Aamulla respan nainen piti nimenomaan pitkan matkan kavelijoille ja ruinkan kantajille suunnatun aamujumpan ja halasi tiukasti meidat matkaan!

Niin…joku fiksu on jo siella laskenut, etta matka sujuu nopsaan noilla raihnasilla… Kun varpaani turposi ekan kerran –tai sehan aloitti turpoamisen jo Pyreneitten ja Roncesvallesin aikaan, mutta poistin totuuden peittavat teipit vasta Puente la Reinassa…heh… Frank auttoi minut tohtoriin ja seuraavana aamuna roikuin Alberguen ikkunasta hihkuen hyvan matkan toivotuksia Bellalle, mamille ja tyttarelle ja kiitoksia Frankille ja totta kait kehuin heille kavelevani heidan tallaamalla polulla perassa!
No..tuossa kohtaa jalkani eivat olleet viela bootseissa!
Laitoin bootsit jalkaan ja tungin vakivoimalla oikean jalkani kenkaan ja matkaan!
Kun saavuimme Puente La Reinan kauniille vanhalle sillalle, josta Camino jatkuu oli olo tuskallinen. Kello oli 7.40.
Viereisesta talosta tuli ulos vanha nainen ja hihkaisin hanelle:
”¿Autobus para Estella? Si…a las ocho” ja viittoili kulman taakse pysakille… huhhuh… arvatkaapa arvoinko asiaa edes kerran??? 20 minsaa ja bussiin ja 4 eurolla 22 kilsaa Estellaan!
Arvatkaa kaduttiko?
Bussissa katselimme, kun caminolaiset tallasivat koko ajan autotien vierella eli just mun inhokkia!
Estellassa aamupala ja vierailu urheilukauppaan, josta ostin uudet kevyet menopelit, onneksi vain 34.90e, silla ulkonako ei ollut ihan mieleen:) Taas matka jatkui jalkaisin kohti Villamayor de Monjardinia (=kiva kyla!) ja Los Arcosia!
Ari kehui-haukkui-kehui-haukkui minua kenguruksi uusine kevyine kenkineni:) Tosin mun kevytkenkaisyys hieman kostautui alaselassa — ei mun vantteraa primadonna vartaloa ja 10 kilon rinkkaa hipsut popot kannattele! Ajoivat nyt mainiosti kuitenkin asiansa!
Voitimme tassa paivan—meidan olisi kuitenkin jossakin kohtaa matkattava tovi bussissa, jotta aikataulu natsaa ja tama ohihyppy osui hyvaan tylsaan kohtaan!
Nyt meilla on takana jo hulppeat 200 km, siis oikeasti justiinsa noin tasan kakssataa kilsaa…siita siis voi vahentaa tuon bussimatkan, mutta muuten ihan omilla nippanappa-toimivilla raajoilla tallattuna!

AI NIIN! Jos oikein huonosti kay…niin minimi vaatimus eli sata kilsaa on taskussa ja todistus taattu:) No…rasvataan ja laakitaan ja varvas amputaatioon, mutta matka jatkuu!
Buenas noches!

Toimituksen lisäys: Jos olet kävellyt vaikka 500 kilsaa, mutta et pysty kävelemään viimeistä 100 kilsaa, niin et saa ”todistusta” !!! Minusta se(kin) on epäreilua ja jopa hieman pikkusieluista, mutta näin se vaan menee. Siksi vimpolla satasella väkimäärä vähintään tuplaantuu! Fillaristien (pahusten…bicikletes!!! => pelottelvat aina sujahtaessaan ohi, kun ne ei soita soittokelloa ja sitten ne kuulee vasta kohdalla!) on poljettava vähintään vimpot 200 kilsaa.

Loistopaikka Navarette ja El Cántaro! Matkaan lahdimme klo 7.30.
Illalla opimme uutta eli ei mennyt paiva hukkaan: Lihapullat voi keittaa kulhossa vedessa kypsaksi mikrossa kuin kananmunatkin. Kosovossa Nato-joukoissa elakkeella oleva berliinilainen opetti taman…kova oli kehumaan naisillaan: 36 vuotias brassi-tyttoystava+Alaskassa yksi ”vaimo”, toisella caminolla, kavelee mahottomia matkoja ja muutenkin tehnyt yhta sun toista— sanoin jo miehelle, etta nyt rauhoitu kehujen kanssa! Nauroi isosti ja jatkoi muittamutkitta kehumistaan:) Nyrkin kokoinen lihapulla oli kuitenkin kelpo kamaa!
No niin…alkupatka Ventosan kylaan oli niiin tylsa…minusta vaan on vaarin, etta me tallaajat joudumme tallaamaan motarin vartta kuunnellen moottorinmelua ja naemme ihan samat maisemat kuin halvatun autoilijat!!!!!! EI OO REILUA EI!
Ventosassa kunnon kahvit ja patongit ja sitten reitti taittuikin viiniviljelmille kuin vastauksena kiukutteluihini!

Huutelin papalle, joka meni viljelmille ”Muchos muy bien viño para mi para Finlandia”!! Aaah…Finlandia…si…kehui sadosta tulevan hyva tana vuonna, jotta riittaa meille suomalaisillekin —huonoa on se, etta euroja tulee ainakin triplasti hintaan, kun ostan pullon Suomesta, kun joisin sen taalla! Aijai!
Nájerassa soimme salaatit ja jos sinne mielitte yoksi, niin tallatkaa ruman uuden kaupungin ohi yli ”rio Najerillan” vanhaan kaupunkiin…siella ne Alberguetkin sijaitsevat ja oli oikein houkuttelevan nakoista!.
Me jatkettiin kuitenkin viela noin 6 kilsaa viiniviljelmia ja lampaita katsellen Azofraan. Sateen tihkua ja tuulta riitti koko ajan ja virkeessa saassa jaksoimmekin tallata hyvin. Alberque Municipalissa saimme kahden hengen loosin 7 euroa/hlo, lammin suihku ja Ari pesee konepyykkia, kun mina bloggaan:)

Lahdettiin kylille syomaan ja tarjolla kolmen lajin menu peregrino: ”Que rico!” Loistosafkaa kympilla per hlo ja mukana pullo paikallista Riojan loistopunkkua!
MIINUKSET talta paivalta: avasin bootsit ja huomasin heti sukan riisuessani, etta sideharso-teippaukset pursuaa verta—ja taas pikkuvarvas on— no se on kuin ”pisaratomaatti”. Tohtorin vanhat reiat ovat menneet umpeen ja taas ollaan verta pullollaan. INHOTTAA! Mokoma turha varvas kiusaa minua, kun muuten matkanteko sujuisi hyvin –noh..Arin polvi tietty aina vihoittelee, mutta se saa ansaitun levon nyt mun varpaani kanssa…huomenna on hankittava taas lekuri…..rrrkkkkle!!!!

Eilen illalla mietin ihmisia matkalla el Caminolla…. miksi ihmeessa kaikki nama ihmiset ovat taalla?? Olen kysellytkin asiaa…ihmeen moni sanoo, etta ei oikein tieda itsekkaan….( Psalmin sanat ovat vihkosesta, jonka ostin O Cebreiron kirkosta).

San Josessa asuva parikymppinen mimmi toivoi matkaa valmistujaislahjaksi—mami tuli mukaan ja mamin lompakko. Molemmat matkaavat hymyillen viela reilu sadan kilsankin jalkeen- mami huokaisi tyttaren olevan hyvin huoleton rahan suhteen. Siis mamin rahojen. Aiti kuitenkin sanoi, etta menevat osan matkasta bussilla/junalla, koska han tahtoo tutustua muutamaan kaupunkiin paremmin.

Bella Etela-Afrikasta sanoi, etta kaipasi irtiottoa. Aviomiehensa oli tavannut jo koulussa eli kakarasta asti olleet yhdessa. Kaipasi jotakin irtiottoa, muutosta. Vakuutti liiton olevan onnellinen…minussa herasi pieni kyynikko, mutta kait se niinkin voi olla-Bella myos totesi olevansa ”quite spiritual too…”

Niin…mitenhan luokittelen oman spirituaalisuuteni…no en luokittele… Soy asi! Lienen kuuluvan sukuni hartaimpaan ”oksaan” ja olen harva joka viela kuuluu kirkkoon…sanoin Bellallekin, etta no joo..olen minakin ”spiritual”…mutta mutta…mika tassa on jutun juoni???

Roncesvallesissa oli ollut iltamessussa ”Misa’ssa” 5 (viisi!) peregrinoa eli pyhiinvaeltajaa ja kuusi pappia! Messu oli siis nimenomaan peregrinoille ja oli messuttu usealla kielella. Tosin…mista me voimme tietaa, onko messuja joka ilta..milloin on ja mihin aikaan?
Puenta la Reinassa oli sentaan iltamessussa noin 35 ihmista…mutta enemmisto paikallisia..vaikka pelkastaan meidan majoituksessa oli laskujeni mukaan 107 peregrinoa + muut majoitukset!

Eilen odotin Navarreten iltamessua klo 20.00. Kirkko oli salpaavan kaunis! Alttariseina jatkui kullatuin koristein, neitsytpatsain ja krusifiksein lattiasta kattoon. Pienet lasi-ikkunat ja karun komea kirkko ymparoi kaiken sisalla olevan kullan kimalluksen!
istuimme plazalla naureskellen ison lapsiperheen arkea ja perheen adhd-Josea ja astuimme pimeaan kirkkoon noin minuuttia vailla ilta kahdeksaa. Kirkossa istui toinen peregrino pariskunta kolmanneksi viimeisella rivilla. Ei muita.
Istuimme ja ihastelimme. Rauhoituimme -Ari alkoi hermostua kun ei tapahdu mitaan -tuhahdin Arille, etta hiljaa..odotellaan.
Rukoilin ja hiljennyin….klo 20.30 jatkoimme matkaa majoitukseemme El Càntaroon: ole tassa nyt pyha, kun ei edes pappi tule paikalle!!!😂
Messun ajankohta oli kuitenkin paikallisilta varmistettu..!?

Muutenkaan en ole havainnut kovinkaan paljon” pyhaa” matkalla. Odotin ihan muuta ja tavallaan olinkin huolissani, etta on muistettava antaa muille rauha ja mahdollisuus hiljentya yms tarvittaessa…. ei viittaustakaan moiseen, vaikka olemme majoittuneet kirkon=luostarinkin Alberguehen. Ensimmaisen sadepaivan sattuessa kohdalle tanaan huomasin itse vaipuvan enemman ajatuksiin ja kaikki muutkin ja kaikki muukin oli ymparillamme hiljaisempaa.
Sadetuhnu tekee vaeltajista edes hieman enemman pyhempia.
Sadetuhnu on pyhempaa.
Niin tahdon uskoa. Nyt.

Aika menee kuin elokuvissa…ajantaju katoaa…toisaalta olo on taalla nautinnollista.

En tykkaa siita, etta reitti kulkee joskus liikaa maanteilla —paikoissa, joihin paasee muutenkin kuin kavelemalla! It´s so unfear that people from cars can see same scenery as us !!

Vaelluksilla osa fiilista on just siina, etta sinne missa tallaat, ei paase kuin tallaamalla ja siksi just ne maisemat on vain meille vaeltajille painavine rinkkoineen!! Taalla ei tuota efektia aina ole…. Tiet on toki aikojen kulussa rakennettu helpottamaan Pyhiinvaeltajien kulkua. Ajatusta on ollut, mutta  ei se minua silti viehata.
Paljon hyvaa, vahan huonoa:)

Lisäys matkan jälkeen: ”Aamulla huutelin Stellalle ym ikkunasta ja sanoin, etta perästä tullaan. Mulla ei ollut bootseja silloin jalassa…ja eika tullutkaan, kun ei jalka niihin mahtunut. Nilkutin Puentelle ja sattui niin halvatusti…vastaantullut mummo kertoi bussin lähtevät 20 minsan kuluttua Estellaan eli kyytiin!! Estellasta ostin uudet kengät, joilla pystyin jatkamaan matkaa..huh. Eteenpäin! ”
Estellan jalkeen Irachen luostarin viinilahde – La fuente del Vino OLI KIINNI! Siita on tehtava reklamaatio!!! Grande katastroof! Yhteispaheksuntaa harrastimme fillaristien kanssa… joo..vesihana toimi..kiva kiva..kuka ilmaista vetta kaipaa!

No maisemat ok ja tie ei ole silmin nahtavissa… kuljimme lapi  viehattavan Villamayor de Monjardin.
Los Arcosissa yota oikein Hostel Sutxessa–illalla soimme siella Menu Peregrinon—omistaja oli jonkin sortin boheemi puuseppa—tehnyt formula-autonkin=ferrarin puusta. Ilmeisesti kuuluisakin. Velipoika tuli kokiksi. Sain alkuaruoaksi omituisen papusopan, jossa croritzon palasia ja jonkin elukan nahkaa—no en tieda enka tahtonut tarkempia faktoja tietooni, mutta hyvaa oli. Pari kannua viinia, konsultointia saksalaisille jalkiruokavalinnoissa ja nukkumassa ennen klo 22.oo.

Aurinko vaan porottaa ja porottaa! Juu-u..helteeksi tata kutsutaan!  Tallataan, tallattaan..ei mainittavaa…

Seuraava suurkaupunki Logroño ei ole meita varten olemassa…liian iso kyla..eijei…

..mutta nyt aukeaa auvoinen maisema eteen ja aivan huippu ihana kyla Navarrete!!!!!
Taalla asetumme Albergue El Cantaroniin, jonka omistaja rouvan tietokoneella hänen keittiössään sain kirjoiteltua tanne taas jotakin humppaa–.- Pidamme lunkkipaivan aina kun seuraava 100 kilsaa on taynna–nain paatimme.

Hyva Patio Bar, jossa viinit+oluet ja Bob Dylanin musaa–illalla menemme Misaan eli messuun klo 20…kirkko on niiiiiiiiin kaunis… ehka jopa kauniimpi kuin Puente la Reinan. Ei nyt sentaan…
Muy Bien! Taalla on ihmisen hyva olla.

Kiva reitti!! Aurinko armas paistoi ja poltti kammenet ja Arin kasivarret, vaikka suojakerroin oli 50!

Cizur Menorissa soimme perinteiseen tyyliin aamupalan (n 5 km Pamplonasta) ja jatkoimme matkaa ylamakeas. Kaksi miesta Luxembourgista kaveli meita edella…aina askeltaneet reippaasti, mutta tanaan oli heille maltti valttia.
Uudet tuttavuudet Pamplonasta oli svedu mies-joka asuu nykyisin Norjassa Oslon lahella ja britti–auttoivat polvivammaista saksalaisnaista kantamuksissaan..herrasmiehia..kehuinkin heita!
Kivat nuorien kundien porukka keikkuivat ja pelleilivat  yhdella rinteella..”.so-soo”…sanoin heille, etta jos aitinne nakisi! Pussattiin kerran Arin kanssa ja pojat naki…sen jalkeen huutelivat aina meille:”please do that again..etc!” …no joo….
Taalla huipulla Alto de Perdòni`lla rivisto tuulimyllyja ja peltiset ruosteiset peregrinot huipulla!

Alamaki on niin tuhoisa taas minulle…mun pikkuvarpaat on liekeissa! Loysimme Arin kanssa kelpo slalom-tyylin eli pujottelemme alas, niin paine ei ole niin varpailla… Espanjalaiselle miehelle huikkasin ”El pan comido” eli helppo nakki! Siina sitten irvisteltiin ja naureskeltiin joo…

Kirjauduimme Albergue de Peregrinos Padres Reparadoresiin kirkon viereen Puente la Reinassa —kaikki koolla! Polakki ja Etela-Korea alapedeissa, me ylhaalla. Naapurihuoneessa Belle, aiti ja tytar ja Frank. Maureenkin saapui samaan paikkaan. Koko paikka taynna ja peteja oli sadalle —yhteen huoneeseen laittoivat patjat larttialle.
Avasin vihdoin mun teipit pikkuvarpaiden ymparilta ja IIIIK! Mun oikean jalan pikkuvarvas on tummanpunainen pingispallo! Onks kaikki mun juoma punaviini valunut siihen??????? Huhhuh…suihkuun ja pyykit koneeseen ja nayttamaan varvasta respan naiselle, joka heti soittamaan laakarille, mutta kun ei rouva puhu sanaakaan kuin espanjaa..aijai.. Onneksi espanjalais-jenkki Frank saapui sopivasti paikalle ja otti tilanteen haltuun kuin puhelimenkin. Kuvaili vaivan, kertoi nimeni ja ikani eteenpain. Sitten” kipitimme” kylan toiselle reunalle tohtorille, joka valutti veret (= punaviinit) varpaasta veke..desifioi ja ruiskutti antibiootit sisaan..apteekista ohjeiden mukaiset mediciinit ja syamaan! Kaikki onnellisesti ja kivuttomasti ohi..

Soimme KEHNOT tapakset ja ostimme viela pullon punkkua ja mansikoita ja suklaata mukaan lohturuoaksi illaksi. Ysin jalkeen nukkumaan. Puolan mies kulki petini ohi ja oli heti alkamassa hoitaan mun varvasta—selitin parhaimpani mukaan, etta et koske siihen, kun tohtori on jo sen hoitanut! Avuliaita ihmisia kaikkialla!
Aamulla Polakki sujautti valot klo 6 paalle-tarkisti ajan Arin kellosta, heratti topakasti Korean kaverinsa ja ei aikaakaan kun olivat jo matkalla… Eka heppu meidan 12 hengen huoneessa herasi jo klo 04.00 ja haipyi klo 05! HULLU!

Jaa…tama reitti ei ollut kovin mieleenpainuva—nauroimme,. kun aina huijataan kiertelemaan vuoria ja rinteita ja sitten silmien edessa nakyy koko ajan suorempi reitti! Heh…no kavele kavele…

Irotzin kylassa soimme aamupalaksi tortillas de patatas -joka on maistuva ja meille oiva aamiainen eli perunamunakas…cafe solo herattelee myos hyvin.
Pamplonaan sisaantulo oli hieno….sillan yli ja ison linna-aluen lapi kylille.

Kirjauduimme pensio Viñoon sisalle (35 euroa huone omalla vessalla ja suihkulla). Tosin paikka oli sellainen, etta tulipalon sattuessa kukaan ei paase sielta pois..keskella keskustaa oleva lokeroinen huusholli….Albergue olisi ollut ehkä kivempi.
Ihania tapaksia…hieno katedraali.. ihanaa! Tapasimme taas kanadalaisen Maureenin jonka kanssa olemme siis taittaneet matkaa Toulousen lentokentalta saakka! YES! Maureen voisi olla yli 60 vuotis—reippaastikin…sisukas mimmi..huokailee ja tallaa, hymyilee ja halaa tavatessaan!

 

Rankka reitti! Siis nuo alamaet…varpaat ovat jotenkin muussina ja Arin polvi laulaa hallelujaa!

Sama ilmio kuin aiemmin…aina kun kavelimme suojaista etela rinnetta niin soijaa pukkaa….ja pohjoisen puolella tuuli on kalsa ja taas on olo, etta vaatii vaatetta enemman!
T-paita riitti ja kuitenkin pitkat housut jalassa matka taittui ja paljon tuttuja matkan varrella. Kanadalainen Maureen jai jo Zubiriin yoksi…en ihmettele..me puskimme Larrasoañaan ja kirjauduimme Albergue de Larrasoañaan yoksi ja 6 euroa aper nuppi. Aikas alkeellinen oli majoitus.

Onneksi samassa tuvassa oli Schalkesta oleva Saksalainen pariskunta —mies lupasi kannustaa Teemu Pukkia seuraavaksi kun menee matsiin! Lisaksi etela-Afrikkalainen Bella: hauska, kova aaninen (kirjoitan erikseen kun puuttuu nuo pisteet..) naururyppyinen nainen ja britti aiti ja tytar, jotka asuvat San Josessa Jenkeissa, tytar tahtoi valmistujaislahjaksi taman reissun ja mutsin mukaan. Mutsi manasi hieman, etta meni kyselemaan toivetta! Lisaksi Frank: espanjalainen joka hankin asuu jenkeissa Kaliforniassa.
Illallisessa Menu de peregrinolla oli hauskaa tassa porukassa…lisukkeena Etela-Korealainen eläkkeellä oleva entinen pankkiiri Thjong, joka todella tykkaa punaviinista ja jo 800 km kavellyt ranskis, jonka nimesimme Spockiksi:) Britti isa+poika duo ovat liikkeella ilman aikataulua -ei siis edes paluulentoa buukattu. Isa on elakkeella ja noin-suunnilleen mun ikainen poika kertoi voivansa olla pidempaankin duunista veke! Ehkapa mekin joskus samalla tyylilla….

 

Oli hauska ilta! Kolmen ruokalajin menuu viinilla oli loistava ja maksoi 8 euroa per nuppi.
—sori–korjaan kirjoitusvirheet ja laitan kuvia ym kun olen kotona:)

Akateemisesta ostimme  karttakirjasen(11.90e), joka aukeaa A5 aukean kokoon päiväreittiehdotuksineen, refugio tietoineen ja reitin korkeuserotkin kertoen. Opas kattaa koko reittimme eli tämän kirjasen mukaan 777 km.  Vaelluspassitkin, joilla pääsemme refugioihin yöpymään tilasimme etukäteen. Ne saamme ehkä reilun viikon kuluttua.
Lentomme on n. 3 viikon kuluttua Ranskaan Toulouseen, josta varasimme hotellin rautatieasemaa vastapäätä (60e).
Viikko sitten lauantaina ostimme junaliput Toulouse-Bayonne-Saint Jean Pied de Port (SJPP) (79.20e kahdelta) ja jo torstaina posti kantoi liput kotiin! Ranskan VR on nopea.

Buukkasin majoituksen myös kävelyn aloituspaikasta eli Ranskan baskimaassa sijaitsevasta Saint-Jean-Pied-de-Portista eli mun suomentamana ”Pyhän Jaakon kävelyn satamasta”. Muuta ei enää fiksailla etukäteen, sillä asioillahan on tapana järjestyä.

Justiinsa ompelin harsokankaan reunoja eli nyt on uudet kylpy -ja kasvopyyhkeet molemmille valmiit.
Varustehankintoja ei juurikaan ole tarvinnut tehdä. Onneksi! Hatut…rakkolaastaripaketit ja nilkkateippirulla –pieniä juttuja. Kalliimmat releet on ok eli olemassaolevilla edetään. Kevyempää rinkkaa pohdin, mutta inhoan tavarapaljoutta kotona. Oon hyvä pakkaaja ja mulla on pikemmin liika vähän kuin liikaa tavaraa mukana, siksi jatkan onnellisena edennyttä eloani Vauden 55 litraseni kanssa- paino 2.2 kg.

Ai niin…arvatkaapa mitkä pakkaan tälle reissulle rinkkaan? Ei-jei…kun korkkarit tietty:) Ja kaveriksi kevyen puuvillamekon+leggisit. Mua liki vuoden vaivannut kivulias luupiikki parani helmikuussa, mutta jotakin outoa jalassa vielä on…kiilakorolliset kevyet punosavokkaat lähtee mukaan hoitokengiksi illaksi. Jos jalka ei kipuile, niin lahjoitan ne paikalliseen Fidaan:) Tällä eksotiikalla edetään!

Nyt on 3-4 vuotta säästetty lomista päivä sieltä ja päivä täältä, jotta voin viipyä matkalla sen liki kuusi viikkoa plus matka/lentopäivät. Lennot on buukattu, että nyt jos vielä vähän malttaisi:) Kotijoukot pärjäävät jo omillaan, joten ei huolen häivää.
Matkaan caminolle kohti Santiago de Compostelaa lähtevät Marjo ja Ari.