Aamut on kavelty nyt kovassa sumussa, mutta sade on loppunut!

Castojerizin pitkan kylan jalkeen oli mukava patka, kun nousimme 1050 metriin 12% nousua ylos Alto de Mostelaresille. Ihanaa vaihtelua tappavan tasaiseen tallaamiseen.
Sen jalkeen….voi Juudas Iskariot!!!! Pitka hiekkatie suorana eteen ja jatkuu..jatkuu…jatkuu…muutama rupukyla matkalla ja ymparilla silminkantamattomiin vilja -tai ”jotain”peltoja kuin Venajalla …

Outo tapaus oli Boadilla del Camino nimisessä kylassa, joka oli taas hyvin hyvin pieni eli muy pegueno—majoituimme kirkon viereiseen Albergue Espiritu Santoon. IHANA ALBERGUE!
Ari jai alakertaan kerrossangyn ylapedille keskelle saksalaisnaisia.

Kun tultiin tahan huoneeseen, niin Eddie lepaili punkassaan ja huusi et ”eiih…tuletko Marjo samaan huoneeseen? Et sitten tana yona kuorsaa!!” Vannoin juovani sen verran viinia ja nukkuvani selalleni, jotta saan aikaiseksi hyvat rominat!! Hahhaa! Mutta joo..onneksi Eddie from Ireland oli Arin turvana siella alakerrassa ja mulla ja Arilla oli keskenaan hyva ”vilkutteluyhteys”. Mina kiipesin parvelle italialaispapan ja Irkku-elakelaispapan valiin …siis toki omaan sankyyn. Iso rivi pappoja ja Marjo makasi parvella rivissa.
Irkkupappa oli flunssassa ja seuraavana paivana kun oltiin tallattu 6 kilsaa Fromistaan, kavin hakemassa hanelle 600 Ibuprofeiniija 40 kpl apteekista (1.90 euroa) ja sanoin, etta napsii niita 4 tunnin valein ja passitin bussiin huilimaan paivamatkan paahan seuraavaan kylaan ja sanoin heippa hei! Nahtiin pappa sitten viela siella kylassa, kun kerkesimme perille ja tuli kehumaan hyvia laakkeita ja hoito-ohjeita;) Oon niin hoitaja, niin hoitaja…heh…toivottavasti ei kuole mun hoito-ohjeisiin!

Niin se outo tapaus…: australialaismies oli kadottanut vaimonsa! Uskomatonta.. en ymmarra alkuunkaan miksi kaksin liikkeella oleva vanha pariskunta edes kulkee erikseen matkalla! No se lienee sivuseikka..mies oli varma, etta vaimo oli lukittuna samaisen kylan rupuisen oloiseen ensimmaiseen alberguehen???!
Poliisit tulivat paikalle kirjaamaan tuntomerkkeja ja miehella ei ollut valokuvaakaan vaimosta, niin Ari totesi mulle, etta mun kamerassa saattaa olla vaimosta kuva. Niin joo! Me olimme heidan kanssa samassa Alberguessa yota, missa tapasimme kahdentuhannen-mailin-jenkit ja emanta otti meista illanistujoista kuvan ja todellakin, siina istui aussipariskuntakin! Kavin sitten nayttamassa kuvaa poliiseille ja lahtivat sitten kiertamaan muita majoituspaikkoja!
Emme tieda kuinka tarina paattyi, mutta hieman yritin lietsoa muille epailysta vaimonmurhaajasta…mun mielesta mies oli turhan rauhallinen ja se vaimo oli vain luuta ja nahkaa—eihan sellaista voi kukaan jattaa yksin kulkemaan pitkin puuduttavaa tasasta hiekkatieta! Haloo!
Miss Marple kuittaa ja lopettaa.
——kirjoittelen aina paikoista joissa tapahtuu jotain kivaa…tai jannaa…hauskaahan taalla on kuitenkin!