- Leirimme lähtöpaikalla Sulaojan Luobmusjohkalla 2km asfalttitieltä.
- ”Mihin miä sen nyt laitoinkaan??”
- Vaellus alkakoon!
- Vilvoittelua kahvitauolla Ruktajärvessä
- Lepotauko Ruktajärvellä kalkkunajuustokeiton jälkeen.
- Vaelluksen tunturiosuudella.
- Kevon kanjoni.
- Rakas laavutelttani Geavvugeäsláttun leiripaikalla
- Aggressivinen tunturisopuli (Lemmus Lemmus)Suohppásajassa.
- Ihan kivoimpia nämä joenylitykset! Tämä on opetuskuva eli ensi kerralla rinkka auki selässä, jos mätkähtää virran vietäväksi!
- Vehreyttä ja vesistöä.
- Meidän loistoporukka: Citysiskot.
- The joki
- Fiellun 26 m korka putous laskee Kevon kanjoniin.
- Fiellun kammi oli oiva paikka kortinpeluulle!
- On katottava, että lenksuja jää aina molemmille puolille ylitystä takaatuleville…
- Joku oli ruokaillut ulkona majapaikkamme kupeessa.
- Utsjoki…sillalla oli rajapyykki eli käytiinpä ulkomaillakin.
- Opetetut porot asettuivat hienosti tuon Welcome kyltin eteen…
- Kevon kangasmerkki.
Elokuun ensimmäinen viikko vuonna 2007 ja elämäni ensimmäinen oikea vaellukseni. Lainarinkka on Haltin 75 l Green ja kun teen ekstraa urheilukaupan myyjänä, niin vetimet on toki vähintään riittävän priimaa.
Mukana 7 rohkeaa ja iloista Citysiskoa -aiemman nimemme ”Ehtoopuolen ruusun” vei Suonenjokelainen rouva Ruktajärvellä ja rouvan mies nimesi ryhmämme uudelleen. Rinkkamme painot oli 14-19kg eli ruokaa ym tavaraa oli riittämiin, kun joukossa oli meitä ensikertalaisia:)
Lento Ivaloon, Askon taksilla Kaamasen tietä pitkin Junnua laulaen Sulaojalle ja sieltä jalkaisin sitten reilut 60 kilsaa Kenesjärvelle. Perillä asfalttitien varrella taksi nouti meidät Utsjoelle vuokramökkiimme, kevyt baari-ilta Utsjoella saunan jälkeen ja aamulla klo 8.00 Ossi Guttormin taksi-bussilla Ivaloon. Lento Hesaan ja bussilla kotiin Kotkaan ja klo 18.00 perillä. Monta päivää kävellään ja silti Suomen poikki ehditään kulkea vajaassa päivässä!
Matkalla: hurja yöllinen myrsky, hyvin vaihteleva koskematon luonto, ylös alas menoa, aurinkoa, tuulta, tunturia, sadetta, ”villihamstereita” eli sopuleita, jokunen poro, ihania jokien ylityksiä, Fiellun upea putous, mulahduksia, 60-luvulla tunturimittarien syömät koivutasangot, hyttysiä ,lintukirpun puremia, mikroilmasto-metsä, farkku-Markkuja, vilkkusilmiä, kortinpeluuta ja hyviä nauruja.
Ihmisiä ei näkynyt päivällä, mutta etapeilla kyllä eli sitten kun yöpymään ruvettiin. Me olimme yleensä alkuillan ekat saapujat ja aamun vikat lähtijät. Täällä on oltava omat teltat mukana kun sisämajoitusta ei vaan ole tarjolla. Juomakelpoista vettä riittää juotavaksi ja taukopaikat on siistit.
Kevo on mulle kaikista upein kotimainen vaellusreitti! Eipä ole sen voittanutta. Vielä.