Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi 110 km

Citysiskot nousevat linja-autoon 28.7.2014 maanantaina heti toivuttuaan Kotkan Meripäivistä:
miä klo 7.20 Kotkan linja-autoasemalta ja loput kolme kohta Sutelasta. Viikin pysäkillä odottaa tilataksi, joka kuskaa meidät Vantaan lentokentälle terminaali 2 lennolle kohti Kittilää. Kittilässä klo 14.05.
Taksari Elli-Marja oli lomailemassa Rhodoksella, joten punaista taksipakua ajoi yks tavallinen Pulliainen etunimeltään Martti. Hyvässä kyydissä matkasimme Kilpisjärvelle reilussa kolmessa tunnissa. Sirpan ”puodissa” hyvät kahvit ja munkit edulliseen á 0,50 euroa!

Karesuvannon Nesteeltä kaasuja 2x500gr (yksikin olisi riittänyt tupien kaasujen takia, mutta eip haitannut) ja muutama metwurstipötkö ja Lakrisaliakin.
Noin klo 18.05 starttasimme Kilpisjärven Luontotuvan parkkikselta matkaan 28.7.2014. Taksari Martti oli niiiiin ihana, että otti ”siviilivaate ja meikkipussimme” haltuunsa ja sovittiin, että soittelemme hälle kun palaamme, niin saamme säkin takaisin!
Hyvä keli. Lähdimme iloisin mielin shorteissa/capreissa ja t-paidoissa matkaan pitkin kivikkoista ylämäkeä.
Ilma kylmeni nopeaan ja sumu lisääntyi, kuten vaatetuskin.

Johonkin poroaidan kupeeseen rinteeseen pysähdyimme ja paistoimme makkarat kaasulla kattilassa. Unelmoimme ilta-auringon nuotiota, mutta menihän se näinkin ja maistui.
Ohitsemme meni kepoisin askelin suunnistuspukuinen mies matkalla Saivaaralle.. hoppu oli ja aikoi suorittaa matkan joutuisasti kevyellä kantamuksella ja hyvällä kunnolla.
Me kuljimme urhoollisesti Norjaan saakka! Rajavyöhykemerkki meni ja tarvoimme avaraan laaksoon, josta näkyi laaja laakso ja järvi. Pystytimme teltat täten ulkomaille, peseydyimme ja painelimme hyvin vaatettuina nukkumaan telttoihin kylmähkössä yössä.

Aamulla päätimme syödä aamupalan vasta Saarijärven tuvalla, joten sinne lomps. Tupa näkyikin tuotapikaa, mutta askelia otettiin melkoisesti ja monta, ennen kuin saavutimme tuvan oven. Iso kasa miehiä ollut nukkumassa yötään tuvassa ja nyt pakkailemassa, mutta tilaa oli aamupalan tekoon samantien. Pari ”äijää” Turku-Tampere sektorilta otti meistä ryhmäkuvan. Kertoivat olevansa reissussa 2 viikkoa ja hankkivat elantonsa urhoollisesti myös kalastaen. 🙂

Jatkamme matkaa…kivikkoa…matkalla pariskunta ja heistä nainen oksentaa. TiTe kehtaa kysyä tarttevatko apua..eijei…Tiinat kertovat, että papuja oksensi. Papujen suurena ystävänä, en usko papujen syyksi tuota…epäilimme nestehukkaa tai rinkan painon tuskaa ekana päivänä ennen kuin helpottaa…?! Noh..hyvin he matkasivat koko matkan suunnilleen tasatahtia meidän kanssa: Ykä ja boyfriend. Näin heidät ristimme.

Pidimme evästauon ylämäen loputtua kivikossa. Tite kadotti lusikkansa, jonka noukimme paluumatkalla. Ainut esine mikä mulla oli ekstraa mukana oli muovinen lusikka/haarukka/veitsiyhdistelmä eli kerrankin saatoin auttaa sissoa! Hyvä.. Kuornarjoen hienoa tupaa ihastelimme ja söimme päivän pääruoan. Jatkoimme matkaa vielä noin 4-5 kilsaa kahden joen väliin, johon leiriydyimme klo 20.30.

Tiinat (2 kpl) huolehtivat aikataulusta (hyvä niin!), kun pelkäsivät ettei ehditä Haltia huiputtamaan ollenkaan. Piipelle se on kristallinkirkas tavoite ja toivon minäkin, että se hänelle suodaan. Niin paljon ja kauan kävellään kuin pystymme! Sitten huolehditaan jos on tarvetta moiseen… 🙂
Aamulla matka jatkuu klo 10.20.

Joen ylitykset sujuvat vielä bootsit jalassa pintakivillä kävellen koivunkarahkat apuna.
Toimituksen huomautus: en IKINÄ lähde vaelluksille ilman vaellussauvaa, enkä ilman nilkkateippiä…enkä ilman kompassiakaan –paitsi nyt! Höh. Kertynyt kokemusko tuo samalla outoa huolettomuutta. Noh..kiitos Taivaan Isälle. Pärjäsin mainiosti.

Totesimme, että kivikossa toimi koivukeppi oikeastaan paremmin kuin ”ostokeppi”, jossa olisi ollut liukas metallipää, sillä koivukepistä sai pitävämmän tuen.
Reitti muuttui lopulta mukavaksi ja joutuisaa alamäkeä riitti Meekontuvalle asti.
Menemme sillan yli, koska aiomme jatkaa Meekolta matkaa. Meekonjärven autiokämppä on sillan ja joen ”tälläpuolen”, joten siihen tutustumme vasta paluumatkalla.
Syömme välipalakeitot Meekonjärven varaustuvan rappusilla maltilla.

Jonkinverran tulee porukkaa vastaan Haltin suunnalta. Samansuuntainen liikenne on onneksi hiljaisempaa. Meekonjärven jälkeinen polku on ihan  P A S K A kivikasa!!!! Näen Vuomakasjoen suiston kohdalla, kun kaksi kundia ylittää joen meidän puolelle. Hihkaisen heille, että miksi sieltä tulevat?
Sanovat toisen puolen polun olevan helpompi ja ylityskin oli heidän mielestä ookoo. Alan samantien maanittelemaan ja manipuloimaan siskoja samanlaiseen paluumatkaan saamatta toivomaani vastakaikua. Ei haittaa..me selviämme aina miten ja kuin vain, mutta ainahan voi yrittää!

Loppu reitti onkin kiva…. kallion reunaa, kuohuvana virtaavaa jokea, juomavettä valuu mukavasti purona suoraan pulloon kumartelematta, kalastajakundeja alhaalla joella…monelle aistille riittää positiivista ärsykettä.

Ihan superhieno asia tällaiselle juopolle on, että täällä riittää rinkan kahvassa puolen litran limupullo ja siihen saa kylmää raikasta vettä lukuisista solisevina juoksevista puroista tuon tuosta!

Pihtsusköngäs piristää! Hyvät maisemat ja oliko tuo putous nyt kuitenkin Suomen TOP kymmenen joukossa 16-17 metrisenä…no on se hieno paikka.
Kuvataan, ihastellaan ja samalla salaa huilitaankin.

Pihtsusköngäs on kohta, johon tullaan tai josta lähdetään kaartamaan kohti Norjaa, jos sitä reittiä tulee/menee.
Ohjeistus kuuluu suunnilleen, että järvien reunaa, Rajavartioston tuvalta Urtashotellille ja joen reunaa pitkin Lossujärvelle ja sieltä Norjan puolen tuvalle ja edelleen parkkikselle, johon voit jättää oman autosi ja bussikin kulkee joskus ohi. Jossakin on kivistä tehty nuoli, minkä suuntaa kannattaa uskoa..
Kannattaa ehkä hieman tarkentaa reittiä, ettei ihan mun sepostuksen mukaan lähde eksymään.

Tallaamme nälkäisinä porotuville…wessahätäkin alkaa olla pidättämätön ja ulkohuussi on iloinen asia! Teemme safkat ”hieman” kulahtaneella porokämpällä. Molemmat tuvat ja saunakin on lukitsematta.
Asumisen ja oleilun merkkejä toki on, mutta tissikalentereita ei ole päivitetty sitten vuoden 2009 –vai 2010. Onkohan jokin eu-asetus nekin kieltänyt ?  ☺
Kalsa keli.

Tässä on kuulemma mahdollisuus nähdä heinäkuun puolenvälin jälkeen poroerotus tohinat. Se olisikin melkoista puuhaa etelän ihmisten katseltavaksi.

Lähdemme kohti Pihtsusjärven tupaa…näemme neljän kävelijän ryhmän kulkevan samaan suuntaan ja Tito harppoo reippaasti edellä tuville, kun varmistelee mulle ystävällisesti tupapaikkaa. Mun kurkku ja korva kipuilee hieman ja lievä lämmön tunne ja toivon pääseväni tupaan nukkumaan!
Ja just ennen mökkiä on pikku joen pahanen -ei iso lainkaan, mutta tein perusvirheen ja hyppään kiveltä kivelle ja liukastun ja mulin!! No toinen bootsi kastui sisältäkin ja kuraa siellä sun täällä eli ei pahempaa kuin kevyt ketutus omasta mokasta😒.

Saavumme Pihtsusjärvelle, jossa onkin melko paljon väkeä paikalla ja alkaa satelemaankin suht´ reippaasti. Varaan itselleni paikan yläpediltä kahden Oululaisen pariskunnan välistä.
Miehet nukkuu mun molemmin puolin. Alapunkka on yhtä makaajaa vailla. Siskot laittavat Maapen teltan kasaan ja menevät kolmisin sinne.
Kaksi mimmiä lähtee porokämpälle yöksi.
Muut saapuneet laittavat myös telttansa pystyyn. Ykä ja boyfriend ovat omassa teltassaan, tamperelaispariskunta omassaan. Ulkona istuu parrakas, mukavasti jutteleva rauhallinen mies, joka uskoo kaverinsa jääneen telttaan. Tämä herra heitti makuupussinsa alapunkille ja kohta saapuukin kaverinsa Ekikin märkänä ja mahtuu vielä alapunkkaan. Niin…mun sääennusteen mukaan sateen piti alkaa klo 21.00, mutta alkoikin JO heti kello kahdeksan pintaan! Aijai.

Yöllä molemmat Oulun miehet valuivat mun kylkeen kiinni. Avatessani silmäni, kauhistuin hetkeksi, kun en nähnytkään Tiinan kasvoja! Hetken hämmennys ennen kuin tajusin missä olen. Hyvin lepäsin. Aamulla nuoremman pariskunnan mies väitti mun kuorsanneen! 😴
Ihme valehtelija! 😚

Seuraavana aamuna päätimme lähteä kohti Haltia pikkureput mukana. 12 kilsaa suuntaansa on matkaa.
Ekaa kertaa on hyttysiä hieman kiusaksi saakka.
Lotraamme Piipen hyttysmyrkkyä, koska se on parhaimman tuoksuista ja toimii hyvin.
Ilma on kuulas ja kaunis. Helppoa maastoa 9 kilsaa kivikasan juurelle, jota Haltiksikin kutsutaan.

Nyt voin tunnustaa, että olin jo mökillä päättänyt, että saatan muut yhdeksän kilsan päähän ja palaan takaisin ilman Haltin huiputtamista. Minä en noista niin perusta. On kivaa olla matkalla. Iloitsin mielessäni, että Tiinat lähtivät Piipen kanssa ylös, sillä mun ruumis, sielu ja mieli himoitsi hartaudella suoritettua uintia ja kunnon pesua hiuksia myöten Pihtsusjärvessä ja auringosta naatiskelua! Mimmit lähtivät huiputukselle ja minä vielä kepeämmin askelin takaisin mökille! Mökillä oli kaks savolaiskundia, Veijo ja tuore eläkeläismies Suomussalmelta. Savolaiskundit matkasivat molemmat yksinään, mutta selvisi että ovat ihan samoilta nurkilta kotoisin.
Ilmoitin miesväelle, että rantaan ei ole hetkeen asiaa ja lähdin nauttimaan!
Älyttömän kiva päivä oli! Aamulenkki 18 kilsaa, kunnon puhdistautuminen ja loppupäivä turisten ”ukkojen” kanssa tarinoita kuunnellen ja kahvitellen ! Oppia ikä kaikki.

Alkuillasta saapuivat kaikki Haltin huiputtajat…
Lahden 4 mimmiä ja heidän jälkeen meidän mimmit. Ihana ilta-aurinko helli meitä kaikkia.

Nukuttiin kaikki siskot mökissä savolais-Jukan kanssa. Muut matkaajat osasivat paljastaa että Keijo ja Eki ovatkin suhteellisen legendaarisia Käsivarren kävijöitä. Ovat siellä noin 3 kk vuodessa.  Eki lähtee aina hitaampana ensin matkaan niin kuin nytkin ja Keijo jokusen tunnin kuluttua perään…noh..heistä voisi puhella paljon, mutta mukavia miehiä ovat ja mainiosti tultiin juttuun. Koko matka kuljettiin sitten limittäin lomittain heidän kanssa. Aamulla startattiin mekin paluumatkalle.

Tallaan etummaisena ja lähellä Vuornasjokea alan puhelemaan ääneen, että nyt ollaan paikassa, jossa ei olla ennen oltu. Naureskellaan hetki, sillä paikat tuntuvat aina enimmäkseen vierailta, vaikka skeptisenä pelättiin edestakaisin matkan olevan tylsä:). Noh..nyt ollaan oikeasti uudessa paikassa, sillä kuljettiin suoraan, eikä käännytty joen ylittävälle sillalle ja joki jatkuu oikealla puolella, kun meidän siis tulisi kävellä just siellä tois puol jokkee.
Nyt saan maaniteltua ihan iisisti muut jatkamaan matkaa joen tätä puolta ja polku on todellakin helpompaa, niin kuin joen ylittäneet kundit kertoivat menomatkalla. Hiphei! Sammaleella lepää kaunis valkoinen poronsarvi, jonka nappaan mukaan!

Saavumme suunnilleen kohtaan, josta uskomme olevan helpoin ylittää joki. Huutelemme kahdelle kalakundille onko suosituksia. On. Pari kolmekin, joten valitsemme omamme. Bootsit veke ja crocksit jalkaan. Piipe menee paljain jaloin. Koivukeppi kolmantena jalkana lähdemme heiluvia kiviä tunnustellen kävelemään joen pohjaa. Joki koostuu tavallaan kolmesta ”virtauksesta”. Vettä on max polviin eikä ole pelottava. Kaatumisesta ei olisi pahempaa kuin armoton ketutus seurauksena… Tito kulkee ensimmäisenä ja manaa minua ylityksessä ja väittää ettei tykkää tuosta yhtään… 😦 Kun ollaan kaikki toisella puolella jo hyvän tuulisina, niin kaikki voi jo myöntää ylityksen olleen hauskaa!

Loppumatka kuitenkin Meekolle sitä kakkamaista kivikkoa. Vilkutellaan kalastajille joiden epäilemme olevan alkumatkalla Saarijärvellä tavatut ”äijät”. Meekon tupa on siisti. Eki ja Keijo ovat paikalla ja Eki herkuttelee Keijon paistamalla letulla! Kävelevät aina iltasella, ettei ole liian kuuma.
Yksi teltta pystyyn, sillä miä ilmoitan heti makaavani mukavassa siistissä mökissä. Ilta sujuu mukavasti. Pyykkään liki kaikki vaatteeni joessa ja laitan aurinkoon kuivumaan. Joku on nyysinyt pyykkinarun, mutta Titolla oli onneksi narua mukana. Iltasella Keijo starttaa Ekin perään.

Menen maate yksin, mutta noin 4.5 minuuttia siitä, kun muut painelivat telttaan Tito juoksee mökkiin kylmää pakoon, joten maataan sitten taas tutusti kahdestaan;). Aamulla ei pidetä kiirettä koska matkaa ei ole mittavasti. Sää on taas täydellinen tallailulle ja tuntuu lämpenevän. Meekolta ohi Saivaaran ylämäkeä ja sitten tasoittuu. Pari iisiä joen ylitystä, jotka kyllä Haltille päin mentäessä tuntuivat haastellisimmilta. Outoa.

Minä manaan poroja. Manaan siksi kun niitä ei ole näkynyt! Haltin likellä näin kivikossa kaksi ja siinä ne on olleet. Jäämme tauolle ja väitän muille, että kohta näemme 200 päisen porotokan. Muut nauravat, että onhan se uskottava, kun mun sääennusteetkin on oikeaan osuneet. Hetki menee ja siristelen silmiäni ja alan hahmottamaan poroja siellä täällä!!

Jatkamme matkaa ja kohta näkyy Kuonjarjoen kämppä ja porot!  Ennusteeni meni pieleen, sillä poroja on paljon enemmän kuin parisataa ja ne ovat ilonamme jokilaaksossa ja mökin ympärillä koko illan ja seuraavana päivänäkin! YES! Nukutaan kaikki mökissä Keijon kanssa. Eki jatkoi illalla matkaa.

Aamulla hitaasti matkaan. Porukkaa menee nyt enempi Haltin suuntaan kuin meidän kanssa Kilpisjärvelle.

Lahden mimmeillä olikin mainio idea, sillä yksi heistä oli virkannut kauniita pannulappuja ja niinpä jättivät pannulapun joka tuvalle! Fiksusti ajateltu ja tästähän saa ottaa mallia ja kehittää omia versioita. Ehkäpä joskus teen puiset paistinlastat jonkin reissun tupiin!

Olimme aikoneet yöpyä vimpan yön Saarijärvellä, mutta päätämmekin kävellä lähemmäs Kilpisjärveä, jotta aamulla pääsemme ajoissa perille. Yhdellä tauolla Keijo oli ohittanut meidät ja meistä kukaan ei huomannut!! Ihmettelimme nääs mistä oli oikaissut kun oli jo meitä ennen ehtinyt Saarijärvelle?! Olimme kuulemma kälättäneet niin, ettei hänen moikkaukset häirinnyt meitä ollenkaan! Hahhaa!

Saarijärvellä tutun turvalliset kuviot, sillä Keijo sekä Eki olivat vastassa. Väkeä valuu Haltin suuntaan.
Lepäsimme ja söimme Saarijärvellä ja sitten kävelimme Cahkaljärven kupeeseen yöksi. Minä olisin tahtonut järven rantaan, mutta totta on, että juokseva vesi leirin vieressä on hyödyllisempi kuin seisova, sillä sitten saa juomavedenkin helpommin. Kävin kuitenkin iltauinnilla järvessä. Iltapalaa sai syödä nyt miettimättä määrää, kun huomenna ollaan perillä. Juteltiin pitkään teltoissamme ja  yölläkin kulki ihmisiä ohitsemme kohti Haltia. Yö oli lämmin.

Aamulla kävelimme mun uintipaikan kautta ja löysinkin polulle pudonneet alkkarini. Heh. Kaikki on aina niiin tallella! Jätimme sillan kupeeseen sovitusti Veijolle ja Ekille meidän loppukaasun, vaikka kuultiinkin sittemmin, että Eki oli yöllä tallannut jo Kilpisjärvelle, että ehtii seuraavaan postibussiin ja matkaan kohti Helsinkiä. Vaimon luokse.

Meillä olikin vain poronkuseman verran matkaa ja kohta ollaankin perillä luontotuvan nurkilla. Soitimme Martille, ja saimme hänelle jätetyt tavarat. Varasimme saunallisen mökin Haltinmaalta. Sauna päälle naks ja kauppaan ostamaan ruokaa ja saunajuomaa. Illalla hyville puolukoilla höystetyille pizzoille tien toiselle puolelle.

Aamulla bussille ja Veijokin oli päässyt ihmisten ilmoille ja tuli vilkuttamaan meidät matkaan. Hellettä 29 astetta. Näin siis matkaan kohti Kittilää ja ennen puolta yötä oltiin jo kotona!

Loistoreissu, mutta tulipahan tehtyä!