Kiva reitti!! Aurinko armas paistoi ja poltti kammenet ja Arin kasivarret, vaikka suojakerroin oli 50!

Cizur Menorissa soimme perinteiseen tyyliin aamupalan (n 5 km Pamplonasta) ja jatkoimme matkaa ylamakeas. Kaksi miesta Luxembourgista kaveli meita edella…aina askeltaneet reippaasti, mutta tanaan oli heille maltti valttia.
Uudet tuttavuudet Pamplonasta oli svedu mies-joka asuu nykyisin Norjassa Oslon lahella ja britti–auttoivat polvivammaista saksalaisnaista kantamuksissaan..herrasmiehia..kehuinkin heita!
Kivat nuorien kundien porukka keikkuivat ja pelleilivat  yhdella rinteella..”.so-soo”…sanoin heille, etta jos aitinne nakisi! Pussattiin kerran Arin kanssa ja pojat naki…sen jalkeen huutelivat aina meille:”please do that again..etc!” …no joo….
Taalla huipulla Alto de Perdòni`lla rivisto tuulimyllyja ja peltiset ruosteiset peregrinot huipulla!

Alamaki on niin tuhoisa taas minulle…mun pikkuvarpaat on liekeissa! Loysimme Arin kanssa kelpo slalom-tyylin eli pujottelemme alas, niin paine ei ole niin varpailla… Espanjalaiselle miehelle huikkasin ”El pan comido” eli helppo nakki! Siina sitten irvisteltiin ja naureskeltiin joo…

Kirjauduimme Albergue de Peregrinos Padres Reparadoresiin kirkon viereen Puente la Reinassa —kaikki koolla! Polakki ja Etela-Korea alapedeissa, me ylhaalla. Naapurihuoneessa Belle, aiti ja tytar ja Frank. Maureenkin saapui samaan paikkaan. Koko paikka taynna ja peteja oli sadalle —yhteen huoneeseen laittoivat patjat larttialle.
Avasin vihdoin mun teipit pikkuvarpaiden ymparilta ja IIIIK! Mun oikean jalan pikkuvarvas on tummanpunainen pingispallo! Onks kaikki mun juoma punaviini valunut siihen??????? Huhhuh…suihkuun ja pyykit koneeseen ja nayttamaan varvasta respan naiselle, joka heti soittamaan laakarille, mutta kun ei rouva puhu sanaakaan kuin espanjaa..aijai.. Onneksi espanjalais-jenkki Frank saapui sopivasti paikalle ja otti tilanteen haltuun kuin puhelimenkin. Kuvaili vaivan, kertoi nimeni ja ikani eteenpain. Sitten” kipitimme” kylan toiselle reunalle tohtorille, joka valutti veret (= punaviinit) varpaasta veke..desifioi ja ruiskutti antibiootit sisaan..apteekista ohjeiden mukaiset mediciinit ja syamaan! Kaikki onnellisesti ja kivuttomasti ohi..

Soimme KEHNOT tapakset ja ostimme viela pullon punkkua ja mansikoita ja suklaata mukaan lohturuoaksi illaksi. Ysin jalkeen nukkumaan. Puolan mies kulki petini ohi ja oli heti alkamassa hoitaan mun varvasta—selitin parhaimpani mukaan, etta et koske siihen, kun tohtori on jo sen hoitanut! Avuliaita ihmisia kaikkialla!
Aamulla Polakki sujautti valot klo 6 paalle-tarkisti ajan Arin kellosta, heratti topakasti Korean kaverinsa ja ei aikaakaan kun olivat jo matkalla… Eka heppu meidan 12 hengen huoneessa herasi jo klo 04.00 ja haipyi klo 05! HULLU!