Tänne lähdimme kuuden Citysiskon voimin. Junamatka Kotkasta Kolariin. Sieltä olimme tilanneet taksin juna-asemalle ja rempseän Riitta-taksarimme kyydissä matkasimme Hetan kirkonkylälle. Matkalla heitimme pussukkamme hotelliimme yhteen varastohuoneeseen odottelemaan paluuta eli puhtaat kuteet, meikit etc.

Reitin voi vaeltaa kumminpäin tahansa, mutta tietysti kuljimme pohjoisesta etelään eli ylhäältä alas. Onhan sen oltava helpompaa.

Hetan kirkonkylältä matka alkaa Ounasjärven ylityksellä. Uida ei tarttee, vaan venekyydin saa muutamalla eurolla. Seuraavasta välimatkataulukosta pääsee rakentamaan itselleen sopivat päivämatkat:

• Hetta – Pyhäkero 6,7 km
• Pyhäkero – Sioskuru 8 km
• Sioskuru – Pahakuru – Hannukuru 13.6
• Pahakuru – Hannukuru 1,5 km
• Hannukuru-Montelli – Nammalakuru 13.7 km
• Nammalakuru – Pallas 13 km

Ikävä kyllä meille sää oli enimmäkseen sumuinen ja sateinen ja sehän tuppaa syömään maisemia -mutta ei se toki naista syö eli ei meillä tylsää ollut.

Puolet meistä yöpyi aina teltassa ja toinen puoli autiotuvissa, kun kerta sattui sen verran aina punkkapaikkaa löytymään. Varauskämppiähän matkalla on, mutta niitä ei oltu varailtu etukäteen eli kaksi telttaa kulki mukana anyway.

Ah niin ihanaa tässä reissussa on Hannukurun sauna, josta liuskekivipolkua pitkin pääsee uimaan kirkkaaseen järveen. Naiset saunovat parillisin tunnein, miehet parittomilla -tai toisin päin, mutta kuitenkin….:) Täällä äidyin niin nautiskelemaan, että tarjosin mun perinteisestä 500 ml muovisesta cherry-vaelluspullosta hörppyjä sissoillekin ja kaikki meni!!! Moinen herkistely ei tule toistumaan tulevaisuudessa!

Nammalakurun autiokämpässä aikuinen poika soitti isälleen -oli huolissaan kun vanhemmista ei ollut kuullut mitään muutamaan päivään… Kännykkä pirisi pimeässä täydessä tuvassa, jossa suurin osa väestä oli jo unten mailla. Vaimo sihisi miehelleen komentaen etsimään luuria nopeammin ja luuriin vastatessaan poika ilmiselvästi kysyi kuulumisia, kun isänsä kommentoi luuriin että ”Juu, hyvin on mennyt. Tästä edespäin en tiedä, kun herätettiin autiotuvallinen nukkuvia naisia”. Ilmoille herahti unisia naurahduksia….:)

Miinusta on reitin suuri suosio eli väkeä on paljon. Rippileiriläisiäkin -joita toisaalta oli hauskakin seurata. Polutkin tuntuvat vain laajenevan koko ajan, mikä ihmetytti meitä!? Kaikkihan kulkee gore-tex kengissä, niin miks ihmeessä rinteitä pitkin valuvia vesinoroja täytyy väistellä ja näin tallata polkuja leveämmäksi??! Ryhtiä luontoa säästävään tallaamiseen hyvät ihmiset!!

Pallakselta soitimme taksari-Riitalle ja matkaamme mukavasti Kolariin hotelliin, jossa pääsimme saunomaan ja pizzaa haukkaamaan.  Aamusella kierrettiin kylä ja sen kirpparit, kunnes koitti lähtö junalle kohti kotia, jotta kerkeämme vielä muutaman päivän juhlia Kotkan Meripäiviäkin :).

Näillä Hetta-Pallaksen seuduilla myös Juha Mieto on hankkinut aktiiviuransa aikana voimia ja valmistautunut koitoksiinsa Jerisjärven rannoilla. Urbaanilegenda väittää Miedon harpponeen tämän 55 kilsan reitin päivässä läpi!? Onhan Mietaa Goljatin kokoinen ja ottaa askeleen siinä missä minä sipsutan vähintään viisi, mutta mutta…nooh..hmm..niin…voihan se olla totta. Voihan?

Hetta-Pallas on hyvä reitti myös vaellusharrastusta aloittelevalle. Halutessaan ei tartte kantaa telttaa, vaan voi hyödyntää varaustuvat. Myös se, että ihmisiä on hyvin liikkeellä, saattaa tuoda vihreälle vaeltajalle turvaa. Reitti on suhteellisen helppo tallata ja säiden ollessa kuulaat ovat maisemat hulppeat ja katseeseen mahtuu kerralla monen monta tunturia.

Pallasta lähestyttäessä on syytä muistaa hieno historiallinen seikka ja kaartaa vaikkapa vihoviimeiselle evästauolle Taivaskeron rinteeseen.  Siinä näkkileivän reunaa puraistaessa voi kuvitella kuinka liekki leimahti ja Taivaskeron laelta lähti olympiatuli kulkemaan kohti Helsinkiä, jossa Paavo Nurmi sen viimeisenä vastaanotti ja sytytti tulen stadionilla vuonna 1952!

Tällaisiin tunnelmiin….