Urho Kekkosen kansallispuisto 30.7.-4.8.2017 ~55 km

Kun tuo mies reilu vuosi sitten vahingossa lausahti, että ”voisihan sitä joskus-ehkä lähteäkin vaellukselle Lappiin”, niin taltioin lipsahduksen oitis muistiin! Varmistuksien jälkeen ilmoitin citysiskoille, että tallaan tämän vuoden pidemmän retken ukon kanssa ja kun en koskaan itse ole Lapin itä puolella kävellyt, niin siinähän sitä uutta ihmeteltävää voisikin olla molemmille.

Ostettiin Partioaitasta alkukeväällä UK puiston kartta jota sitten tutkimme… Muistin, että onhan mulla tuttuja, ketkä harrastavat Urkin puistoa enempikin, niin tietty hyödynsin heitä. Itse haarukoin lähdön Raja-Joosepista, ihan vain siksi kun se on kiva nimi ja hieman loitolla Saariselästä ja Kiilopäästä, niin jos saisi suhteellisen rauhassa kulkea.

Käyn puukässässä harrastamassa ja kevään vimpoilla tunneilla otin retkikartan mukaan ja kysyin reittivinkkejä puukässä-kaveri Tapiolta. Suositus lähtöpaikka oli Aittajärvi ja kirjasin Tapion tarkan, hieman normi reitiltä tuntureille poikkeilevan reittisuosituksen tarkasti ylös. Seuraavaksi kerroin duunikaveri Sakarille Tapion suositukset ja Sakke oli hyvin paljon samoilla poluilla ja lisäsi omat painotukset mukaan hänelle hyvin tutuilla paikoilla ja parit ekstra vinkit. Kun havittelin käveleväni rengasreitin, niin reitti alkoikin selkeytyä. Sitten muistin, että mulla oli jossakin Hannun ja Kallen vaeltama reitti, josta kerran näin upeita kuvia facessa ja jo silloin pyysin Hannulta reittiselostuksen. Kaivoin sen esiin ja uskomatonta, sillä se oli aivan sama reitti mihin päädyin Saken ja Tapion kanssa juteltuani. Hannu ja Kalle kävelivät sen vain just toisinpäin! Tällä siis mennään, koska suositukset ja suosittelijat olivat vakuuttavia ja luotettuja.

Reitti on siis seuraava:

  • Aittajärvi- Sarvioja (vanhalta nimeltään Sorvusojan kämppä) 14 km
  • Sarviojalta Patiisikurun ja Pirunportin kautta Muorravaarakanruoktuun (vanha nimi Ukselmapäänruoktu) noin 13 km
  • Muorravaarakanruoktulta päiväretki pikkurepuilla Anterinmukkaan saunomaan ja takaisin (8km suuntaansa)
  • tai Muorravaarakanruoktu – Jyrkkävaara n. 15 -17 km
  • Jyrkkävaara – Aittajärvi 11 km
    • matkalla katsotaan mitä muuttuvia tekijöitä tulee ja menee….

Tiesin, että veljeni on Saariselällä samaan aikaan kun meidän retki alkaa, joten pidin aloitussuuntana Aittajärvi-Sarvioja, sillä ajattelin ehdottaa heille mukaan lähtöä joko yhdeksi tai kahdeksi yöksi Sarviojalle, niin voisivat hieman haistella vaellusharrastusta.

PÄIVÄ 1 AITTAJÄRVI – SARVIOJA ~ 14 km sunnuntai 30.7.2017

Duunit saatiin lauantaina tehtyä, joten lennolle sunnuntai aamuna klo.6.15 Helsinki-Ivalo. Lennot kustantivat 150,00 euroa per hlö ja hinta sisälsi rinkan hinnan ruumaan. Lentokentältä menimme Ivaloon Kultahippuun aamupalalle ja soittelimme veljelleni Saariselälle aikatauluja, milloin nähdään Aittajärvellä. Heitä tulee Sarviojalle 4 henkeä -ja ovat aina myöhässä, joten meillä ei ole kiirettä. Sovimme taksikuskin kanssa sopimushinnaksi Ivalo-Aittajärvi-Ivalo yhteensä 150,00 euroa ja noudon tilasimme seuraavaksi perjantaiksi 4.8.2017 klo. 15.00 Aittajärvelle. Veljeni porukka saapui tapansa mukaan myöhässä paikalle, mutta matkaan lähdimme ilolla, auringossa, kellon ollessa jo noin 14.00.

Joen ylitys oli mallikas. Hylättyjä ylityskenkiä oli runsaasti tarjolla ja osa porukastamme niitä lainasikin. Kaikki tykkäsi ylityksestä, vaikka virtausta nyt mennessä oli ensikertalaisillekin kivasti. Jatkoimme helteisessä säässä metsäisessä maisemassa. Höttösiä on riittävästi. Emme oikein osanneet nousta tunturille, joten tallasimme tallattua reittiä pitkin. Ari väsyi vauhtiin, sillä 19-vuotias Iitu ja 25-vuotias kummipoikani Miro noppajalkoineen ja pikkurepuilla pitivät kovaa vauhtia yllä. Mulla rinkka painoi lentokentällä 17 kg ja Arilla 19,5 kg, joten saimme tuon tuosta toppuutella vauhdin pitäjiä. Ennen nousua alkoi sataa. Kiskoimme sadeviitat päälle ja tallasimme ohi Sudenpesän kammin, jossa oli porukkaa ja saavuimme Sarviojalle klo.21.00. Meillä oli varauskämpän puolella majoitus. Siellä oli kolme naista entuudestaan. Tulleet samalla lennolla kuin me, mutta lähteneet heti kentältä matkaan ja siksi ehtineet olla jo jonkun aikaa perillä ja tohottaa iltatouhut. Kämppä oli melkoisen ahdas, joten hyvä että touhuiltiin eri rytmissä.

Kävimme joessa puljaamassa iltapesun verran ja laitoimme sisällä kaiken valmiiksi, jotta on helppo pujahtaa maate. Veljeni poppoo huolehti iltapalasta, joten kokoonnuimme nuotiolle makkaran paistoon, lisukkeena tosi hyviä pippuroituja uusia pottuja ja parit hörpyt Jaloviinaa palan painikkeeksi. Puoli tuntia vaille keskiyötä painuimme pehkuihin. Olin jo tiedustellut kämppiksiemme aamusuunnitelmat: heillä on herätys klo. 7.00, joten annamme heidän touhuta aamulla ensin ja laittaa itsensä matkaan ja sitten vasta heräilemme. Öitä.

PÄIVÄ 2  Neljä henkeä palaa Kaarnepään kautta Aittajärvelle ja meillä kahdella edessä Sarvioja-Muorravaarakanruoktu ~13km. On maanantai, heinäkuun vimppo päivä ja tänään aurinko laskee ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin Lapissa

Nuoria ei innostanut jäädä enää erämaahan, joten tiemme eroavat. Teimme vielä runsaan päiväruoan ja sitten Arin kanssa kahlasimme klo.14.00 joen yli matkaan kohti kauneudestaan kehuttua Paratiisikurua. Sää on taas hyvä ja reitti kaunis. Saavumme Paratiisikuruun ja ei sitä turhaan olla kehuttu. Kyllä luonnon kauneus on hämmästyttävää. Hämmästely vaihtuu muutamaan naurahtelevaan huokailuun, kun näemme laakson toisen puolen rinteessä jyrkkää mäkeä kulkemassa Sarviojalla tapaamamme miehen Tyyne-koiransa kanssa. Tunnistamme heidät kaukaa Tyynen punaisista valjaista. Kurussa on meidän lisäksi kaksi pariskuntaa, toinen putouksella, toinen taukoilemassa. Me kuvaamme ja jatkamme matkaa rinnettä ylös pikkuhiljaa puuskuttaen. Ylhäällä Ukselmapäällä pilvet tulevat päälle ja näkyvyys on yht´äkkiä vain muutamia metrejä! Vaihdan hikisen paidan kuivaan, koska auringon kadotessa käykin kylmä viima.

Päätämme kiertää Pirunportin, koska ei siellä mitään näkisi eli Ukselmapäällä kaarretaan hieman oikeaan ja sitten olisi osuttava alas laaksoon joko Lumikurun polulle tai Pirunportilta tulevalle polulle. Ukselmapäällä polku loppuu joten nyt on itse löydettävä reitti eteenpäin. Takanamme tuleva Iisalmelainen nuori pariskunta oli menossa Pirunportin kautta, mutta kun kerroin reittisuunnitelmamme, niin he päätyvät samaan näkyvyyden takia. Luultavimmin kävelimme hieman siksakkia Ukselmapäällä -itselläni oli suunta hetken aivan kateissa, mutta toisilla oli Suunnon ranne gps, Arilla Garminin gps ja mulla kartta ja vahva usko suuntaan (oli mulla kompassi mukana, mutten viitsinyt vielä sitä kaivaa esille). Täytyyhän meidän nyt tekniikkaan luottaa! Lopulta olemme kaikki yhtä mieltä suunnasta ja ennen laskeutumista laaksoon vielä tarkastamme, että suunta on kaikkien mielestä oikea. Alhaalla kuuluu veden lorina. Lupaavaa. Hetken päästä näen jotakin, jonka toivoin olevan polku ja sepä se! Kaikki hyvin. Joen vartta pitkin kolmisen kilsaa hyttysten ympäröimänä ja saavuimme siinä ilta yhdeksältä Muorravaarakanruoktulle. Mökin puolelle oli vielä ”bootsit pois -kahlaus” ja sitten se oli siinä. Autiotuvassa oli vain kaksi mimmiä (”Allut” Tampereen suunnasta-voi olla, että muistan väärin lempparinimet, mutta ehkäpä näin 🙂 ), jotka olivat Sarviojallakin, joten päätimme majoittua sinne.  Tyyne-koirakin oli päässyt hyvin perille omistajansa kanssa.

PÄIVÄ 3 Muorravaarakanruoktu  – Muorravaarakanmutka ~noin 9-10 km 

Olin miettinyt, että jos on hyvä keli, niin tehdään päiväretki pikkurepuilla Anterinmukkaan saunomaan, mutta Arin polvituki oli jo ollut tarpeen ja muutenkin jalat alkuun väsyneet, niin päätin muuttaa matkanteon mukavaksi eli jatketaan matkaa maltillisesti ja nautitaan pitemmistä tauoista ja aikaisemmista majoittumisista, niin molemmilla on mukavaa. Kiirehän meillä ei ole, koska kyyti ei hae meidät kuin vasta perjantaina Aittajärveltä.

Aamulla satoi, joten puimme sadevaatteet päälle. Tampereen Allut lähtivät Jyrkkävaaraan, Iisalmelaiset Lumikurun suuntaan ja Tyyne-koiralla ei ollut vielä actionplan selvillä.  Kiva alue, koska täällä todellakin riittää vaihtoehtoja kulkemiseen. Kun olimme rinkkoja vailla valmiit, niin sade loppui. Jätimme silti vettäpitävät housut jalkaan ja lähdimme matkaan klo.12.30 Jyrkkävaaran suuntaan.

Maisemat ovat kiehtovat. Saarekkeilla menee kaponen polku ja molemmin puolin lampia. Näen metsässä Ari nimisen poron, sillä se pysähtyy tottelevaisesti, kun tökkäsen ukkoani ja sanon ”Ari!” ja osoitan poroa. Hetki tuijotusta ja poron lähtönopeus on porukastamme parhain.

Pysähdymme kahvi- ja teetauolle ensimmäiselle nuotiopaikalle ja saamme hiostavat sadehousut pakattua rinkkaan. Taaskaan ei sada ja ilma vaan lämpenee. Reitti jatkuu joen vartta. Välillä jokisuisto on suoaluetta, missä märkä yltää  polullekin. Kävelemme seuraavalle nuotiopaikalle Muorravaarakanjoen ja Harrijoen yhtymäkohtaan ja päätämmekin jäädä tähän telttaan yöksi. Aurinko paistaa ja leiripaikan maisemia ei voi moittia. Haltin laavu pystyyn ja tarkka valvonta etteivät hyttyset ehdi sisälle. Peseydymme joella ja vaihdamme yövaatteet leirivaatteiksi. Laitan nakkipadan porisemaan. Nakkien kuivatus onnistui hyvin ja niiden kanssa Jalostajan nakkipata  maistuu todella hyvältä. Jo klo 21.30 painumme pehkuihin joen pauhatessa mukavasti vieressä. Vaikka hampaat on pesty, otetaan muutamat yöhörpyt retkijuomiamme. Arilla on Jallua puolenlitran pullo ja mulla perinteinen sininen muovipullo Harveyn cherryä. Yöllä taivaalta tulee paljon vettä. Laavun vesipilarit on muistaakseni vain 2000mm, mutta meillä on ekstrana suojapeite katolla ja pohjan alla joten toimii hyvin ja eristää alhaalta kylmääkin.

PÄIVÄ 4  Muorravaarakanmutka – Jyrkkävaara ~5,5 km 

Elokuu alkoi. Heräämme hyvin nukutun yön jälkeen. Ei edes hyttysen ininää korvissa! Pakkaamme kamat hissukseen, juomme kahvit, teet ja syömme aamupuurot. Jyrkkävaaran suunnasta tulee isä lapsineen (ehkä 14 vuotias tytär ja 12 vuotias poika). Reippaan ja hyväntuulisen oloista porukkaa. Reittiä miettivät ja hetki juteltiin, niin tuntuivat päätyvän alkuperäiseen suunnitelmaansa eli taisi olla sama kuin meillä, mutta vastapäivään. Mies kehui karttaani ja sen helppoa luettavuutta -otan aina kopion kartasta oman reitin osuudesta. Yliviivauskynällä piirrän noin-suunnilleen reitin ja kirjoitan itselleni tarpeelliset merkinnät karttaan ja kontaktoin sen lopuksi. Kestää riittävästi sadetta ja taipuu hyvin rinkan sivutaskuun. Mies otti muutaman valokuvan kartastani ja rientävät reippaasti matkaan.

Kasaamme leirin ja teemme samoin. Alhaalla joen ylitykseen on apuna kolme kapeahkoa puunrunkoa ja alla kapea, mutta vuolaasti virtaava joki. No hemmetti! Olen niin tasapainoton ja kömpelö ihminen, että tipun takuulla jonkkaan, enkä tahdo tallata rinkkaa myöten märkänä! Ari ylittää puita pitkin joen hienosti ja uskaltaa naureskella, kun riisun bootsit ja pitkät pöksyt pois ja nautin reisiä myöten aamuhuljutuksesta kirkkaassa joessa eli kahlaan yli. Jatkamme kuivina matkaa, paitsi hikeä pukkaa, sillä sää on turhankin helteinen. Harhaudumme polulta hieman ja rämmimme ja pompimme suon yli. Öinen sade teki polut aika vetisiksi. Poroaidalla vastaan tulee yli kymmenen partiolaisen ryhmä. Reitti muuttuu kuivemmaksi kääntyessään metsään. Nämä metsät ovatkin outoja. Hienoja, oikeita metsiä. Kelojakaan ei olla nähty koskaan näin paljoa! Jyrkkävaaran tuvalle taiteilemme vetteikön yli puunrunkoja pitkin.

Sää on mitä parhain ja ollaan aika hikisiä. Mietimme kuinka majoitumme. Käyn kurkkaamassa autiotuvan puolen, joka on todella kuuma ja hyttysistä ei ole puutetta! Jostakin syystä tarkastan kaasun – se on jäänyt auki asentoon, niin suljen sen. Katsellaan hyvää telttapaikkoja, mutta koska minulla on varaustupa-avaimet, niin kurkkaan sille puolelle. Tupa on pieni, siisti ja ihanan viileä. Hyttysten ininää ei kuulu. Tosin tänään hyttyset eivät liiemmin ole häirinneet. Avaan kännykän Sakarin vinkit muistaen ja kyllä, löytyy kenttää! Soitan Saariselän palvelupiste Kiehiseen ja koska minä kuulen puhujan äänen, mutta hän ei minua, niin kiipeän kiven päälle puhumaan. Varaan meille paikat varaustupaan ja lupaan maksaa lauantaina kun palautan avaimet. Muita tulijoita varaustupaan ei ollutkaan. Varaustuvat täällä kustantavat 11-12 euroa/hlö.

Käymme lammessa pitkän kaavan mukaan puhdistautumassa. Otamme ämpärin mukaan, niin saadaan hieman saippuoida itseämme ja sopivan matkan päästä lammesta ”käymme suihkussa”, ettei pesuaine pääse pieneen lampeen. Mulla on aina vaelluksilla pikku silikonituubissa sitä Leo Messin mainostamaa shamppoota, jossa on hoitoaine samassa. Sillä sitten pesen kaiken jos huvittaa tai on mahdollisuus eli pyykit ja itseni.

Laitoimme nuotioon tunnelma-ja-itikan-karkotus-tulet ja nautimme auringosta. Kävin tekemässä Mexiconpadan sisällä, mutta syömme ulkona katsellen kahta käki-kuukkelia ja joitakin pikkuruisia tipusia. Olen aivan surkku niin kasvien kuin lintujen tunnistamisesta, mutta saahan noita silti ihastella. Kiva päivä. Ulkona istuttiin kunnes aurinko katosi hetkeksi alemmas noustakseen taas kohta takaisin. Arikin toteaa, että nyt hän hieman jo ymmärtää, miksi teidän naisten porukka tykkää tästä touhusta….

Tuvassa pelataan marjapussit ja tutkitaan huominen reitti sekä juodaan iltateet +-kahvit parin leivänpalan kera. Naapuriin tupsahtaa klo 21 aikoihin nuoripari kun me kohta jo kömmitään nukkumaan.

PÄIVÄ 5   Jyrkkävaara – Snelmanninmaja ~ 7km+4km = 11km

Yöllä satoi taas reippaasti, jotta pääsemme jatkamaan matkaa hyvässä kelissä klo.11.15. Todella paskanmärkä suuntima joelle saakka ja molemmat kenkäni haukkasi kunnolla vettä, joten jalat litisevät tämän päivän vesihieronnassa. Kasvillisuus on melko korkeaa ja koska muita kulkijoita ei ole ollut ravistelemassa sateen jättämiä vesiä pois, niin ollaan pian litimärkiä reisiin saakka. Onneksi sää on lämmin ja pian reitti muuttuu kuivemmaksi ja jokimaisemat ilahduttavat kulkijoita! Mietimme ensin ylitystä jo Lotjanankankaan kohdalta, mutta epäröimme, koska vettä on nyt niin paljon niin Snelmanninmajan kohdalla ylitys voi olla mahdottomuus. Jatkamme matkaa kohti kartan ylityskohtaa, josta pääsemme samalle puolelle kuin seuraavan yön majapaikka.

Aurinko paistaa ja kuivattaa märät pöksyt ja jokivarren maisemat ovat todella hienot! Mieleeni tulee erämaa maisemat Pohjois-Amerikasta. Eilinen lyhyt kävely ja lepoilu Jyrkkävaarassa teki askelluksen molemmilla helpoksi. Näemme kalastajan ja nautiskellen jatkamme tallaamista….kunnes pysähdyn ja havahdun… otan kartan ja totesin Arille, että sori…ollaan tallattu jo reippaasti yli kartan ylityskohdan! No, ei me nyt takaisin samaa reittiä kävellä, joten alamme etsimään ylityspaikkaa. Oltais voitu kävellä Jyrkkävaarasta suoraan Pahaojan vartta eli Raja-Joosepin polkua, sillä olemme vain muutaman sadan metrin päässä polusta. Joen leveimmässä kohdassa on pieni saari. Virta on vuolas, mutta ennen saarta näyttäisi olevan eniten virtausta rauhoittavia kiviä. Riisuimme kalsarisilleen ja lähdemme etenemään. Menen ensimmäisenä pohjaa pitkin kävellen ja kiviä tunnustellen. Muutamassa kohdassa virta on niin voimakas, että on lihakset laitettava tosissaan peliin, mutta vastaranta lähenee ja näen viistoon takanani kivijonon, joka johdattaa loppumetrit helpolla rantaan! Arille hihkuin vinkit mihin suunnata, niin sai saman ilon hänkin. Hyvin meni!  Iloitsemme pienessä adrenaliinihumalassa ylitystä. Jonkin matkaa kuljettuamme saavumme nuotiopaikalle, jossa on pari kalastajaa ja varmistan sijaintimme. Jep, sijainti on hallussa eli neljän kilsan lisälenkki, mutta reitti jatkuu helppona harjun päällä joen virratessa alhaalla vierellä. Näimme toisen fisustajien leirin alhaalla ja kahden kalastajan melovan joella. Muita ei tavattu päivän aikana.

Snelmanninmajalle saavumme ennen viittä iltapäivällä. Jäämme yöksi kämppään joka oli itikaton, koska hirsien isompia välejä on tukittu foliolla. Ari hakee vedet alhaalta ja teen meille makaroni-suppis-jauhelihapataa ja taas on hyvä ruoka ja paras mieli. Kiva istua ilta-auringossa kämpän rappusilla. Kolme mustavalkoista isoa sorsalintu uivat alhaalla, kunnes lentävät ohitsemme pois. Meillä on monta mielestämme hyvää lajiarvausta. Juomme loput jallut ja cherryt. Ari on jo syönyt omat leipänsä ja suklaansa. Nyt saa mun toisesta ja vimposta snickersistä pari pikku haukkua ja jaan tietty leivätkin ettei sen paras mieli katoa. Hienolla paikalla on tupa, mutta todellakin vettä on joessa niin paljon, että vain uimalla oltaisiin päästy tälle puolelle.

PÄIVÄ 6  Snelmanninmaja – Aittajärvi ~ 4 km

Yöllä tuli Snelmanninmajalle 4 tai viisi kalastajaa veneiden kanssa. Yksi uskalsi tulla meidän kanssa tupaan yöksi, muut telttailivat.  Me lähdemme hissukseen, mutta ei hiljaa (aina kun yrittää olla hiljaa, ettei herätä jotakuta muuta, niin tuntuu, että aiheuttaa normaalia enemmän melua…) matkaan klo. 11.15 taas hyvässä kelissä. Kahden kilsan päässä on kolttakylä, jota ihmetellään. Aittajärven ylityspaikalla kohtaamme saman kolmen naisen porukan, jotka tapasimme menomatkalla Sarviojalla. Kerromme heille, että tavattiin jonkun heistä pikkuveli vaimonsa kanssa tällä reissulla! Maailma on vaan pieni! Vaihdetaan kuulumiset ja heidän taksi on tulossa klo. 14.00 ja meillähän noutoaika on klo. 15.00.

Menemme joen rantaan laavulle ja teen viimeisen ateriamme. Juon kahvitkin ja kahlailen rantavedessä etsien muutaman kauniin kiven mukaan kotiin. Taksi tulee onneksi vartin etuajassa ja pääsemme Ivalon lentokentälle.

Vaellus on tehty. Säät suosi. Paikat kesti. Varusteet toimivat, ruokaa ja juotavaa oli riittävästi ja seura oli hyvä. Aluksi olin ihmeissäni runsaasta puustosta ja ajattelin, että onhan meillä etelässäkin mettää… mutta on se vaan niin erilaista metsää täällä ja maisevat ovat aina palkitsevia ja näitä kun et autolla ajellessa näe! Mukavia kanssavaeltajia, mutta riittävän vähän :).

Ivalon lentokentällä soitin Europcarin puhelimesta päivystäjälle ja kundi lupasi tulla etuajassa töihin, jotta saamme auton alle ja pääsimme Saariselälle yöpymään, pesemään pyykit ja saunomaan. Pesin hiukset kolmeen kertaan. Iltaohjelmaan kuului myös pubiruokaa ja yleisurheilun MM-kisoja.

Päivä 7, 8 ja 9 la-su-ma autoilua Saariselkä-Inari-Utsjoki-Nuorgam-Tenon tietä Karigasniemelle-jäämeren rantaan Lakselviin vuonon juurelle pizzalle-Nellim-Ivalo

Aamulla kävimme Kiehisen palvelupisteessä palauttamassa varauskämpän avaimet, maksamassa Jyrkkävaaran yöpymisen ja ostin tietty kangasmerkin rinkkaan. Jatkoimme autolla kohti Inaria ja aika lailla suoraan Utsjoelle, jossa tutkimme kirkon ja kauniin kirkkopihan alueen. Pyörähdimme lounaalla Nuorgamissa ja ajelimme ihastellen Tenon vartta. Niin hieno maisematie ja uskomatonta, että tie on rakennettu vasta 80-luvulla sinne! Jäimme yöksi Karigasniemeen Lomakylä Napaketun rantamökkiin, jossa lämmitimme saunan ja kävimme uimassa Inarijoessa. Täällä Tenojoki on justiinsa vaihtunut Inarijoeksi. Ihana paikka ja mukavat pitäjät!

Kaarsimme Karigasniemeltä Norjan puolelle ja ajoimme vuonon päässä sijaitsevaan Lekselviin. Vesi on jo Jäämerta, vaikka tuntuma ei vuonolla merenrantamainen ole. Juttelimme kylän infossa suomea puhuvan miehen kanssa. Kerroin norjalaisten hyvät teot Kymenlaaksolle, kun toivat aikanaan sahateollisuuden aluettamme vaurastuttamaan ja vaarin vaarini tulleen samalla kyydillä Hans Gutzeitin kanssa Suomeen. Ajoimme takaisin Suomeen ja kun ei huvittanut Ivalossa yöpyminen niin jatkoimme matkaa Nellimin kylään ja sinne erähotelliin yöksi. Kyllä kannatti! Heikki sisään kirjasi meidät ja majoituimme upeaan hirsitaloon. Kävimme syömässä Heikin tekemät burgerit ja joimme pullon punkkua. Uskomattoman hieno paikka ja rohkeita yrittäjiä! Revontulia tullaan tänne katsomaan ympäri maailmaa ja se on heille the sesonki. Pikkumökkejä ikkunakatoilla, jotta voi sisätiloissa ihastella tulia! Illalla saunoimme mökin saunassa ja oli kyllä kaikin puolin luksusta. Aamupalan jälkeen kävimme katsomassa Nellimin kauniin ortodoksisen kirkon. Olen nääs melkoisen ahkera kirkkobongaaja. Sitten ajoimme Ivaloon, jossa kiersimme kyläraitit ristiin rastiin ja menimme kirjastoon kuluttamaan aikaa, kunnes ajoimme lentokentälle palauttamaan auton ja lennolle kotiin.

Hyvä reissu ja onneksi tuli tehtyä!

THE END

 

 

 

.