Nyt ollaan Roncesvalles’ssa ja eniten vasyttaa kaikki!

Alkumatkasta ei sen enempia, kaikki meni niinkuin piti. Lento Toulouseen -joka ei ole kummoinen kaupunki eli pelkastaan Tolousen sen takia ei tuonne kannata matkustaa. Juna vei hyvin meidat aloituspaikkaan Saint-Jean-Pied-de-Portiin, jossa yovyimme mukavassa hotellissa ja sen kylmassa huoneessa kirkon ja hautuumaan kanssa samassa pihapiirissa.
Junassa treenasin ranskan taitojani pikkupojan kanssa, jolla oli lelukoira mukana. Biarriz/Bayonnessa oli junan vaihto.


Aamulla klo 7.15 matkaan ja kiva baskikyla jaa sijoilleen. Ylamaki alkoi heti eika ihan kevyena–no jos Pyreneet on ylitettava ja matkaa on noin 27 km, niin ei kait helppoa kukaan odottanutkaan. Kuitenkin refugio Orisson tuli aikas pian n. 8 kilometrin kuluttua ja taalla kannattaa sitten tankata, silla ennen Roncesvallesia ei ole mitaan tarjolla kuin huikeita maisemia. Join kahvin ja nautittiin juustopatonki puokkiin ja lautaselliset loisteliasta keittoa, jota oli niin paljon, etta ilahdutin Aria kun sai satsata mun kulhosta loput sopat:)
Nauratin varttuneempaa jenkki pariskuntaa vinkumalla Arilta niskahierontaa samalla kun pupelsin ruokaa ja heiluttelin kengista vapaita varpaitani. Ari ei innostunut asiasta (outoa:)) -keskittyi mielummin ruokaansa, niin naukaisin, etta ”aijaa, et enaa rakasta minua”. Jenkkiherra Jim ihmetteli naureskeluamme ja selitin saman hanelle…. sitten han vetosikin vaimoonsa samalla lauseella aina kun sai tilaisuuden. Pitipa senkin miehen tulla Ranskaan saakka oppimaan miten hassuuttaa puolisoaan:)

Mielettoman paljon upeita, valtavia hanhikorppikotkia liitelee yllamme -vaanimassa toiveikkaina sairaimpia vaeltajia….?
Maisemat ilahduttaa koko reitin ajan vaeltajaa. Lunta kohden tallatessa ilma viilenee huomattavasti. Pipo paahan ja sormikkaat kayttoon!
Taalla antaa voimia se kun matkalla on muitakin kuin me. Kaiken nakoisia, kokoisia ja ikaisia.  Askel askeleelta matka taittuu..

Matka ei jatku muualle kuin ylos. Pyhiinvaellus toimistossa varoitettiin menemasta Napoleonin reittia pitkin tai olemaan ainakin hyvin varovainen, silla loppumatkassa on alasvievalla rinteella paljon lunta.
No joo…pian katoavaa lunta oli jonkun verran paikoitellen, ei ihan ”danger” painotusten arvoisesti enaa.
Toimituksen myöhempi lisäys: sää muuttuu täällä nopeasti ja 3 päivää aiemmin lunta olikin paikoitellen puoli metriä jos hieman enempikin. Matkalla kuultua myöhemmin ja valokuvista todistettu todeksi.
Matkalla on viela yksi lahde, josta voi tankata energiajuomaa varten lisaa vetta ja siina samalla on sitten se hetki kun hihkaisin ”Au revoir France y Hola España” eli valtioiden rajalla ollaan ja siirrytaan Navarran maakuntaan!!
Alkureitti oli hyvin pitkalti kapeahko asfaalttitie…sitten muuttuu onneksi normi poluksi, mutta helppoa tallata. Korkeuserot ja reitin pituus tuovat haasteensa reittiin.

Alamaet ovat aina mulle tappavia, jalat on kovilla ja sitakin kestaa loppumatkassa ihan liikaa.. Saavumme vihdoin Roncesvallesiin, juomme oluen ja viinin ja buukkaamme itsemme petipaikoille. Heti kun saapuu kylaan on albergue vastapaata ja siistikin, 4 hengen punkkapedeilla eli ei kande lahtea oikealle jattisuureen municipal-albergueen. Saa mut ei oo pakko.

Ostamme alberguen yhteydesta olevasta Pyhiinvaeltajan toimistosta myos simpukat rinkkoihimme kertomaan, etta olemme peregrinoja. Leimaamme toki passimmekin, kuten teimme Orisonnissakin.
Kohta paasemme ravintolaan –paikat on taynna, mutta 20.30 kattaus sattuu meille hyvin…ah ihanaa ja sitten aa-tuuti–lullaa…

Minulla tulikin rankka lahto reissulle ja ennen matkaa vasytti jo kulkea muutamia askelluksia eteenpain, silla isani kuoli talla viikolla —niin…samalla viikolla kun meilla oli lahto. Laheisimpien tuella ja vahvalla hyvaksynnalla lahdimme matkaan. Ei rehellisesti sanottuna kamalasti ollut tahtoa jaadakaan. Ripotellaan sitten tuhkat mereen, kun palaamme.
Ari saa kestaa mun ”poissaolon hetkia” ja satunnaisia itkun tirskahduksia. Onneksi mulla on ukko ihan priimaa…:)
Tanaan tuli sellainen -siis itku, kun ne hienot kotkat liiteli yllamme ja ehdin ajatella, etta niista pitaa muistaa kertoa iskalle…No lupaan yrittaa, etten itke laheskaan aina!
Sitten jos meille tulee erimielisyytta; kummin tehdaan–tauko nyt vai kohta yms. —niin kaytan toki haikailemattomasti hyvaksi sita, etten kesta enempaa vastoinkaymisia saadakseni tahtoni toteutettua….heh.
Adios, hasta luego! Seuraavaan kertaan!

10 ajatusta artikkelista “Nyt ollaan Roncesvalles’ssa ja eniten vasyttaa kaikki!

  1. Olipa kiva kuulla, että olette päässeet mukavasti matkaan kaikkien mutkiin jälkeen! Uni varmasti/toivottavasti maittaa ja huomenna askel on taas kepeä. Qashqai vei mua tänään Kotkaan kepeästi. Rentouttavaa reissua ja seuraava bloggausta odotellen, Reiska

    Tykkää

  2. No piti sitten itkun kanssa reissuun lähteä :(( osanottoni suruusi (kyynel se mullakin poskelle vierähti,kun kirjoitustasi luin)mutta koita /koittakaa kestää. t.Urhot

    Tykkää

  3. Koeta jaksaa päivä kerrallaan,Enempäähän Sinun ei tarvitsekaan. Huominen pitää huolen itsestään. Osanotto suruusi t:haksu

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s