Eilen illalla mietin ihmisia matkalla el Caminolla…. miksi ihmeessa kaikki nama ihmiset ovat taalla?? Olen kysellytkin asiaa…ihmeen moni sanoo, etta ei oikein tieda itsekkaan….( Psalmin sanat ovat vihkosesta, jonka ostin O Cebreiron kirkosta).

San Josessa asuva parikymppinen mimmi toivoi matkaa valmistujaislahjaksi—mami tuli mukaan ja mamin lompakko. Molemmat matkaavat hymyillen viela reilu sadan kilsankin jalkeen- mami huokaisi tyttaren olevan hyvin huoleton rahan suhteen. Siis mamin rahojen. Aiti kuitenkin sanoi, etta menevat osan matkasta bussilla/junalla, koska han tahtoo tutustua muutamaan kaupunkiin paremmin.

Bella Etela-Afrikasta sanoi, etta kaipasi irtiottoa. Aviomiehensa oli tavannut jo koulussa eli kakarasta asti olleet yhdessa. Kaipasi jotakin irtiottoa, muutosta. Vakuutti liiton olevan onnellinen…minussa herasi pieni kyynikko, mutta kait se niinkin voi olla-Bella myos totesi olevansa ”quite spiritual too…”

Niin…mitenhan luokittelen oman spirituaalisuuteni…no en luokittele… Soy asi! Lienen kuuluvan sukuni hartaimpaan ”oksaan” ja olen harva joka viela kuuluu kirkkoon…sanoin Bellallekin, etta no joo..olen minakin ”spiritual”…mutta mutta…mika tassa on jutun juoni???

Roncesvallesissa oli ollut iltamessussa ”Misa’ssa” 5 (viisi!) peregrinoa eli pyhiinvaeltajaa ja kuusi pappia! Messu oli siis nimenomaan peregrinoille ja oli messuttu usealla kielella. Tosin…mista me voimme tietaa, onko messuja joka ilta..milloin on ja mihin aikaan?
Puenta la Reinassa oli sentaan iltamessussa noin 35 ihmista…mutta enemmisto paikallisia..vaikka pelkastaan meidan majoituksessa oli laskujeni mukaan 107 peregrinoa + muut majoitukset!

Eilen odotin Navarreten iltamessua klo 20.00. Kirkko oli salpaavan kaunis! Alttariseina jatkui kullatuin koristein, neitsytpatsain ja krusifiksein lattiasta kattoon. Pienet lasi-ikkunat ja karun komea kirkko ymparoi kaiken sisalla olevan kullan kimalluksen!
istuimme plazalla naureskellen ison lapsiperheen arkea ja perheen adhd-Josea ja astuimme pimeaan kirkkoon noin minuuttia vailla ilta kahdeksaa. Kirkossa istui toinen peregrino pariskunta kolmanneksi viimeisella rivilla. Ei muita.
Istuimme ja ihastelimme. Rauhoituimme -Ari alkoi hermostua kun ei tapahdu mitaan -tuhahdin Arille, etta hiljaa..odotellaan.
Rukoilin ja hiljennyin….klo 20.30 jatkoimme matkaa majoitukseemme El Càntaroon: ole tassa nyt pyha, kun ei edes pappi tule paikalle!!!😂
Messun ajankohta oli kuitenkin paikallisilta varmistettu..!?

Muutenkaan en ole havainnut kovinkaan paljon” pyhaa” matkalla. Odotin ihan muuta ja tavallaan olinkin huolissani, etta on muistettava antaa muille rauha ja mahdollisuus hiljentya yms tarvittaessa…. ei viittaustakaan moiseen, vaikka olemme majoittuneet kirkon=luostarinkin Alberguehen. Ensimmaisen sadepaivan sattuessa kohdalle tanaan huomasin itse vaipuvan enemman ajatuksiin ja kaikki muutkin ja kaikki muukin oli ymparillamme hiljaisempaa.
Sadetuhnu tekee vaeltajista edes hieman enemman pyhempia.
Sadetuhnu on pyhempaa.
Niin tahdon uskoa. Nyt.