Niin…joku fiksu on jo siella laskenut, etta matka sujuu nopsaan noilla raihnasilla… Kun varpaani turposi ekan kerran –tai sehan aloitti turpoamisen jo Pyreneitten ja Roncesvallesin aikaan, mutta poistin totuuden peittavat teipit vasta Puente la Reinassa…heh… Frank auttoi minut tohtoriin ja seuraavana aamuna roikuin Alberguen ikkunasta hihkuen hyvan matkan toivotuksia Bellalle, mamille ja tyttarelle ja kiitoksia Frankille ja totta kait kehuin heille kavelevani heidan tallaamalla polulla perassa!
No..tuossa kohtaa jalkani eivat olleet viela bootseissa!
Laitoin bootsit jalkaan ja tungin vakivoimalla oikean jalkani kenkaan ja matkaan!
Kun saavuimme Puente La Reinan kauniille vanhalle sillalle, josta Camino jatkuu oli olo tuskallinen. Kello oli 7.40.
Viereisesta talosta tuli ulos vanha nainen ja hihkaisin hanelle:
”¿Autobus para Estella? Si…a las ocho” ja viittoili kulman taakse pysakille… huhhuh… arvatkaapa arvoinko asiaa edes kerran??? 20 minsaa ja bussiin ja 4 eurolla 22 kilsaa Estellaan!
Arvatkaa kaduttiko?
Bussissa katselimme, kun caminolaiset tallasivat koko ajan autotien vierella eli just mun inhokkia!
Estellassa aamupala ja vierailu urheilukauppaan, josta ostin uudet kevyet menopelit, onneksi vain 34.90e, silla ulkonako ei ollut ihan mieleen:) Taas matka jatkui jalkaisin kohti Villamayor de Monjardinia (=kiva kyla!) ja Los Arcosia!
Ari kehui-haukkui-kehui-haukkui minua kenguruksi uusine kevyine kenkineni:) Tosin mun kevytkenkaisyys hieman kostautui alaselassa — ei mun vantteraa primadonna vartaloa ja 10 kilon rinkkaa hipsut popot kannattele! Ajoivat nyt mainiosti kuitenkin asiansa!
Voitimme tassa paivan—meidan olisi kuitenkin jossakin kohtaa matkattava tovi bussissa, jotta aikataulu natsaa ja tama ohihyppy osui hyvaan tylsaan kohtaan!
Nyt meilla on takana jo hulppeat 200 km, siis oikeasti justiinsa noin tasan kakssataa kilsaa…siita siis voi vahentaa tuon bussimatkan, mutta muuten ihan omilla nippanappa-toimivilla raajoilla tallattuna!

AI NIIN! Jos oikein huonosti kay…niin minimi vaatimus eli sata kilsaa on taskussa ja todistus taattu:) No…rasvataan ja laakitaan ja varvas amputaatioon, mutta matka jatkuu!
Buenas noches!

Toimituksen lisäys: Jos olet kävellyt vaikka 500 kilsaa, mutta et pysty kävelemään viimeistä 100 kilsaa, niin et saa ”todistusta” !!! Minusta se(kin) on epäreilua ja jopa hieman pikkusieluista, mutta näin se vaan menee. Siksi vimpolla satasella väkimäärä vähintään tuplaantuu! Fillaristien (pahusten…bicikletes!!! => pelottelvat aina sujahtaessaan ohi, kun ne ei soita soittokelloa ja sitten ne kuulee vasta kohdalla!) on poljettava vähintään vimpot 200 kilsaa.