Olemme nahneet paljon haukkoja ja Pyreneilla valtavasti kotkia, mutta nyt seuraamme haikaroiden touhuja mielenkiinnolla.
Etela-suomalaisina moinen iso lintu on ilahduttava katsella.
Kun oli ne kovat tuuliset paivat, niin tallatessamme seurasimme kun haikara ei pystynyt etenemaan…lensi ja lensi, mutta ei edennyt. Lopulta antoi periksi ja meni metsan suojiin alas liitelemaan.
Yllattavan ketterasti kierteli puiden lomissa, ihan pelotti, etta milloin tomahtaa pain puuta! Nayttaako se vain kompelolta?
Pesia on kirkon tornit joskus niinkin taynna, etta yhdessa tornissa oli kuusi pesaa!
Joka nurkassa yksi ja sitten viela kerrostalomaisesti pari ”alakerrassa”. Joka pesassa istui haikara, jos ei molemmatkin pariskunnasta ja ilmeisen hyvassa sovussa koko kolhoosi.
Siella missa se aussimiehen vaimo katosi, oli ison kirkon katolla kaikissa kulmissa asuttu pesa. Koko kirkon ympariinsa. Lentelivat laheiselle kanaalille hakemaan ruokaa alberguemme yli edes takaisin.
Taallakin plazalla istuessa lenteli tuossa kolme haikaraa kirkkaan sinisella pilvettomalla taivaalla.
Hassuja honteloja haikaroita….
Matka ja mutka 
Tosta otsikosta voisi kuvitella vaikka mitä 😉 se vasta jymyuutinen olisikin, heh heh. Ei kuitenkaan taitane sitä tarkoittaa…
TykkääTykkää
oijoii….mulla ei edes tullut moinen mieleen—Voihan haikara!
TykkääTykkää
Marjo tuolta matkalta on kirjoitettu monta kirjaa, mutta luulisin, että näin hauskasti ei kukaan ole kirjoittanut. Siispä kun tulet kotiin – lepäilet ja parantelet varpaitasi, niin kirjoita nämä tarinat kirjaksi kera kuvien. Ostan heti. Terkkuja myös Maurilta ja Einiltä kerroin koosteena muutaman edellisen päivän tapahtumat. Voi hyvin kera voimahalin ja terkkuja Arille!
TykkääTykkää
:=) Hah…olen moiseen iiiiihan liian laiska! Terkut takaisin:)
TykkääTykkää
Ai hitsit meinaatko, että se aussimiehen vaimo on lintujen ruokana!!
TykkääTykkää
No niin epailee Marjo Marple:) Vitsit kun en tieda kuinka stoori paattyi!! noh toki toivon, etta vaimo on hengissa ja pariskunta onnellisena yhdessa tallaavat…hmmm..
TykkääTykkää