Aika menee kuin elokuvissa…ajantaju katoaa…toisaalta olo on taalla nautinnollista.

En tykkaa siita, etta reitti kulkee joskus liikaa maanteilla —paikoissa, joihin paasee muutenkin kuin kavelemalla! It´s so unfear that people from cars can see same scenery as us !!

Vaelluksilla osa fiilista on just siina, etta sinne missa tallaat, ei paase kuin tallaamalla ja siksi just ne maisemat on vain meille vaeltajille painavine rinkkoineen!! Taalla ei tuota efektia aina ole…. Tiet on toki aikojen kulussa rakennettu helpottamaan Pyhiinvaeltajien kulkua. Ajatusta on ollut, mutta  ei se minua silti viehata.
Paljon hyvaa, vahan huonoa:)

Lisäys matkan jälkeen: ”Aamulla huutelin Stellalle ym ikkunasta ja sanoin, etta perästä tullaan. Mulla ei ollut bootseja silloin jalassa…ja eika tullutkaan, kun ei jalka niihin mahtunut. Nilkutin Puentelle ja sattui niin halvatusti…vastaantullut mummo kertoi bussin lähtevät 20 minsan kuluttua Estellaan eli kyytiin!! Estellasta ostin uudet kengät, joilla pystyin jatkamaan matkaa..huh. Eteenpäin! ”
Estellan jalkeen Irachen luostarin viinilahde – La fuente del Vino OLI KIINNI! Siita on tehtava reklamaatio!!! Grande katastroof! Yhteispaheksuntaa harrastimme fillaristien kanssa… joo..vesihana toimi..kiva kiva..kuka ilmaista vetta kaipaa!

No maisemat ok ja tie ei ole silmin nahtavissa… kuljimme lapi  viehattavan Villamayor de Monjardin.
Los Arcosissa yota oikein Hostel Sutxessa–illalla soimme siella Menu Peregrinon—omistaja oli jonkin sortin boheemi puuseppa—tehnyt formula-autonkin=ferrarin puusta. Ilmeisesti kuuluisakin. Velipoika tuli kokiksi. Sain alkuaruoaksi omituisen papusopan, jossa croritzon palasia ja jonkin elukan nahkaa—no en tieda enka tahtonut tarkempia faktoja tietooni, mutta hyvaa oli. Pari kannua viinia, konsultointia saksalaisille jalkiruokavalinnoissa ja nukkumassa ennen klo 22.oo.

Aurinko vaan porottaa ja porottaa! Juu-u..helteeksi tata kutsutaan!  Tallataan, tallattaan..ei mainittavaa…

Seuraava suurkaupunki Logroño ei ole meita varten olemassa…liian iso kyla..eijei…

..mutta nyt aukeaa auvoinen maisema eteen ja aivan huippu ihana kyla Navarrete!!!!!
Taalla asetumme Albergue El Cantaroniin, jonka omistaja rouvan tietokoneella hänen keittiössään sain kirjoiteltua tanne taas jotakin humppaa–.- Pidamme lunkkipaivan aina kun seuraava 100 kilsaa on taynna–nain paatimme.

Hyva Patio Bar, jossa viinit+oluet ja Bob Dylanin musaa–illalla menemme Misaan eli messuun klo 20…kirkko on niiiiiiiiin kaunis… ehka jopa kauniimpi kuin Puente la Reinan. Ei nyt sentaan…
Muy Bien! Taalla on ihmisen hyva olla.