Lensimme huhtikuun puolenvälin jälkeen Dubrovnikiin Kroatiaan, lentokentältä suoraan bussiasemalle ja vajaan kolmen tunnin bussiajelun jälkeen saavumme Montenegron Kotoriin. Majoituksemme sijaitsi keskellä vanhaa Kotorin kylää ja oli ”pääkadulta” noin 85 askelman päässä ”linnarinteessä” sijaitseva mukava Studios Kono huoneisto, jonka ikkunasta oli upea näkymä Kotorin lahdelle ja vastapäiselle Vrmac ´in vuorelle.
noin 85 askellusta kämpillemme ”pääkadulta”…
Näkymä majoituksemme ikkunasta Kotorin lahdelle
Ensimmäisenä päivänä teimme retken vanhalle linnoitukselle ”selkämme takana” eli reitti lähtee ihan vanhankaupungin ytimestä ja kävelet 1350 askelmaa St. Johnin linnoitukseen
Ilma on kaunis ja maisemat hulppeat. Jo kavutessamme vuorelle näimme ison aukon muurista, josta voisi päästä takana aukeavaan laaksoon ja niinpä alas tullessa toteutimme reittisuunnitelman.
Itseasiassa muurissa oli ulkopuolella paikallinen reittimerkkikin eli ihan luvallisilla reiteillä oltiin. Laaksossa on raunio kirkko ja sanoinkuvaamattoman satumaisen kaunista.
Täältä pääsee mutkittelevaa tietä ylös vuorelle -oiva reitti! Matkalla on vanhan pariskunnan talo, josta voit ostaa tuoretta vuohenjuustoa , savukinkkua ja rakia. Omat vuohet on ja äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä.
Takana kulkevaa reittiä pääset kiemurrellen alas ja tämä reitti päätyy vanhan kaupungin toiselle puolelle muurien ulkopuolelle jonkinmoisen ”vesilaitoksen” kohdille.
Ihmisiä kannattaa täällä tervehtiä. Näin pääsee juttusille helposti, kuten alas mennessä tervehdin noin +60 vuotiasta miestä ja kuuli toki heti, että emme ole paikallisia. Hän kiipesi ylös vuorelle katsomaan vanhaa kotiaan. Aikamme juttelimme ja on se kumma kun ennen kaikki asusti Jugoslaviassa ja tämäkin nykyinen Kroatialainen joutui kotinsa hylkäämään sodan takia.
Seuraavana päivänä vuokrasimme auton. Pieni Nissan Micra oli täällä mieluinen valinta, sillä lähdimme aikamoiselle serpentiinitielle kohti Lovćenin kansallispuistoa. Tarkoitus oli käppäillä täälläkin laaksossa, mutta retkikeskus, josta saat reittikartan aukeaa vasta toukuun ensimmäinen päivä. Tähän törmäsimme usein eli hieman etuajassa olimme liikkeellä, mutta ei haittaa.
Ajoimme vielä ylemmäs ja nyt on luntakin reippaasti. Käppäilemme loppumatkan ylös montenegrolaisen merkkihenkilön, 1800-luvulla eläneen filosofin ja runoilijan Petar II Petrović-Njegošin mausoleumille.
Täällä tapaamme nelihenkisen perheen Sloveniasta. Tarjouduin valokuvaajaksi ja näin taas pääsi hyvin puheisiin. Ovat ensimmäistä kertaa Montenegrossa. Teini-ikäiset pojat leikkivät vaivaantuneita, vaikka uteliaina kuuntelivat vanhempiensa ja meidän keskustelua. Perheen mies on hyvin historiasta ja paikoista perillä ja kertoi onneksemme laaksossa näkyvistä paikoista meille; Njegošin kotikylä alhaalla laaksossa ja mihin ensin meinasi mausoleuminsa rakennuttaa ja paljon muuta. Kysyivät olemmeko olleet aiemmin Montenegrossa tai käyneet Sloveniassa? Kerroin Slovenian kilpailleen viime hetkeen saakka kärkisijoilla, kun valitsimme matkakohdetta ja kerroin, että olen käynyt ennen sotaa Jugoslaviassa mm. Rijekassa, Opatijassa ja Zagrebissa. Tämä perhe asuukin vain parinkymmenen kilometrin päässä Opatijasta, mutta se jäi sodassa Kroatialle eli perhe asuus Slovenian puolella. Saatiin hyvät suositukset vaellusalueista Sloveniassa.
Ajoimme Micralla Cetinjen kautta kurkkaamaan Skadarjärven kansallispuistoa ja luksushotellisaaren Sveti Stefanissa, jossa Casino Royal -leffan kohtauksia on kuvattu ja tutkimme Vrmacin vuoren toisenkin puolen Tivatista ja sitten rantatietä pitkin takaisin Kotoriin.
Seuraavana päivänä päätimme tehdä päiväretken vuorelle, jota pällistelemme aina kämppämme ikkunasta eli Vrmac nimiseen rantavuoristoon. Reitti lähtee kuulemma ihan melkein vastapäätämme niemen toisesta reunasta poliisilaitoksen vierestä
Sinne siis. Käppäilyä tulee ehkä 10 km ja nousua n. 550 m, mutta reitti on helppo, koska se mutkittelee fiksusti serpentiinimäisesti pitkin rinnettä eli askellat suht´tasaisesti ylös asti. Kävelymatka on näin pitempi, mutta huomattavasti helpompi kuin olisi pystyjyrkkä polku kuljettavana.
Ilma on kaunis ja ylhäällä odottaa vanha linnake sekä mustalaisperhe keräämässä nokkosia. Kertovat tekevänsä keittoa ja käyttävänsä nokkosia ruoan lisukkeena pinaatin lailla.
Ylhäällä autioitunut Vrmacin kylä on kieltämättä aavemainen, koska autioituneista rakennuksista leijuu asiakirjoja ja ikkunoista roikkuu sotilasasuja, kaasunaamareita ja saappaita tielle asti. Mustalaismies kertoi sinisen rakennuksen olleen aikanaan poliisilaitos.
Palasimme takaisin Kotoriin samaa reittiä ja maisema onkin koko ajan kaunis.
Lomailtuamme vielä muutaman päivän Kotorissa palasimme Kroatiaan Dubrovnikiin. Dubrovnik on pieni, kaunis paikka ja nopeasti tutkittu -tai siis tietenkin puhun vanhasta kaupungista eli Gradista. Aamulenkki vanhan kaupungin muuria pitkin on kiva ja on hauska ihmetellä suosikkisarjamme Game of Thronesin kuvauspaikkoja mm. King´s Landing linnaketta.
Retki läheiselle Lokrum saarelle on päiväreippailun arvoinen asia. Meillä sattui kaunis päivä eli kolusimme joka kolkan tästä kelpo saaresta. Uimaankin pääsee ja riikinkukot ovat vallan tuttavallisia.
Dubrovnikiin hylkäsimme hyvin palvelleet vaellusbootsit. Ari Haltin ja minä rakkaat Merrellit. Jätimme bootsit apartementoksemme viereen kadun reunakivetykselle roskiksille ja kun palasimme illalla kämpille, niin oli ne vielä jollekin kelvanneet. Hyvä niin. Pohjat olivat jo sen verran liukkaiksi kuluneet, että pitemmille vaelluksille eivät enää kelpaa.
Entisen Jugoslavian alueelta löytyy paljon pitkiä kuin pätkiä käppäilykohteita eli luultavimmin ehdimme johonkin alueen maihin vielä uudelleen.
-
- King´s Landing
-
- Tännekin kulkee hyvä kävelyreitti, jos ei tahdo istuen kulkea…
Matka ja mutka 