Kirjoittajan arkistot: Marjopiritta

Tuntematon's avatar

Nyt ollaan Roncesvalles’ssa ja eniten vasyttaa kaikki!

by

Alkumatkasta ei sen enempia, kaikki meni niinkuin piti. Lento Toulouseen -joka ei ole kummoinen kaupunki eli pelkastaan Tolousen sen takia ei tuonne kannata matkustaa. Juna vei hyvin meidat aloituspaikkaan Saint-Jean-Pied-de-Portiin, jossa yovyimme mukavassa hotellissa ja sen kylmassa huoneessa kirkon ja hautuumaan kanssa samassa pihapiirissa.
Junassa treenasin ranskan taitojani pikkupojan kanssa, jolla oli lelukoira mukana. Biarriz/Bayonnessa oli junan vaihto.


Aamulla klo 7.15 matkaan ja kiva baskikyla jaa sijoilleen. Ylamaki alkoi heti eika ihan kevyena–no jos Pyreneet on ylitettava ja matkaa on noin 27 km, niin ei kait helppoa kukaan odottanutkaan. Kuitenkin refugio Orisson tuli aikas pian n. 8 kilometrin kuluttua ja taalla kannattaa sitten tankata, silla ennen Roncesvallesia ei ole mitaan tarjolla kuin huikeita maisemia. Join kahvin ja nautittiin juustopatonki puokkiin ja lautaselliset loisteliasta keittoa, jota oli niin paljon, etta ilahdutin Aria kun sai satsata mun kulhosta loput sopat:)
Nauratin varttuneempaa jenkki pariskuntaa vinkumalla Arilta niskahierontaa samalla kun pupelsin ruokaa ja heiluttelin kengista vapaita varpaitani. Ari ei innostunut asiasta (outoa:)) -keskittyi mielummin ruokaansa, niin naukaisin, etta ”aijaa, et enaa rakasta minua”. Jenkkiherra Jim ihmetteli naureskeluamme ja selitin saman hanelle…. sitten han vetosikin vaimoonsa samalla lauseella aina kun sai tilaisuuden. Pitipa senkin miehen tulla Ranskaan saakka oppimaan miten hassuuttaa puolisoaan:)

Mielettoman paljon upeita, valtavia hanhikorppikotkia liitelee yllamme -vaanimassa toiveikkaina sairaimpia vaeltajia….?
Maisemat ilahduttaa koko reitin ajan vaeltajaa. Lunta kohden tallatessa ilma viilenee huomattavasti. Pipo paahan ja sormikkaat kayttoon!
Taalla antaa voimia se kun matkalla on muitakin kuin me. Kaiken nakoisia, kokoisia ja ikaisia.  Askel askeleelta matka taittuu..

Matka ei jatku muualle kuin ylos. Pyhiinvaellus toimistossa varoitettiin menemasta Napoleonin reittia pitkin tai olemaan ainakin hyvin varovainen, silla loppumatkassa on alasvievalla rinteella paljon lunta.
No joo…pian katoavaa lunta oli jonkun verran paikoitellen, ei ihan ”danger” painotusten arvoisesti enaa.
Toimituksen myöhempi lisäys: sää muuttuu täällä nopeasti ja 3 päivää aiemmin lunta olikin paikoitellen puoli metriä jos hieman enempikin. Matkalla kuultua myöhemmin ja valokuvista todistettu todeksi.
Matkalla on viela yksi lahde, josta voi tankata energiajuomaa varten lisaa vetta ja siina samalla on sitten se hetki kun hihkaisin ”Au revoir France y Hola España” eli valtioiden rajalla ollaan ja siirrytaan Navarran maakuntaan!!
Alkureitti oli hyvin pitkalti kapeahko asfaalttitie…sitten muuttuu onneksi normi poluksi, mutta helppoa tallata. Korkeuserot ja reitin pituus tuovat haasteensa reittiin.

Alamaet ovat aina mulle tappavia, jalat on kovilla ja sitakin kestaa loppumatkassa ihan liikaa.. Saavumme vihdoin Roncesvallesiin, juomme oluen ja viinin ja buukkaamme itsemme petipaikoille. Heti kun saapuu kylaan on albergue vastapaata ja siistikin, 4 hengen punkkapedeilla eli ei kande lahtea oikealle jattisuureen municipal-albergueen. Saa mut ei oo pakko.

Ostamme alberguen yhteydesta olevasta Pyhiinvaeltajan toimistosta myos simpukat rinkkoihimme kertomaan, etta olemme peregrinoja. Leimaamme toki passimmekin, kuten teimme Orisonnissakin.
Kohta paasemme ravintolaan –paikat on taynna, mutta 20.30 kattaus sattuu meille hyvin…ah ihanaa ja sitten aa-tuuti–lullaa…

Minulla tulikin rankka lahto reissulle ja ennen matkaa vasytti jo kulkea muutamia askelluksia eteenpain, silla isani kuoli talla viikolla —niin…samalla viikolla kun meilla oli lahto. Laheisimpien tuella ja vahvalla hyvaksynnalla lahdimme matkaan. Ei rehellisesti sanottuna kamalasti ollut tahtoa jaadakaan. Ripotellaan sitten tuhkat mereen, kun palaamme.
Ari saa kestaa mun ”poissaolon hetkia” ja satunnaisia itkun tirskahduksia. Onneksi mulla on ukko ihan priimaa…:)
Tanaan tuli sellainen -siis itku, kun ne hienot kotkat liiteli yllamme ja ehdin ajatella, etta niista pitaa muistaa kertoa iskalle…No lupaan yrittaa, etten itke laheskaan aina!
Sitten jos meille tulee erimielisyytta; kummin tehdaan–tauko nyt vai kohta yms. —niin kaytan toki haikailemattomasti hyvaksi sita, etten kesta enempaa vastoinkaymisia saadakseni tahtoni toteutettua….heh.
Adios, hasta luego! Seuraavaan kertaan!

Tuntematon's avatar

Varmisteluja Caminolle…

by

xx 004Akateemisesta ostimme  karttakirjasen(11.90e), joka aukeaa A5 aukean kokoon päiväreittiehdotuksineen, refugio tietoineen ja reitin korkeuserotkin kertoen. Opas kattaa koko reittimme eli tämän kirjasen mukaan 777 km.  Vaelluspassitkin, joilla pääsemme refugioihin yöpymään tilasimme etukäteen. Ne saamme ehkä reilun viikon kuluttua.
Lentomme on n. 3 viikon kuluttua Ranskaan Toulouseen, josta varasimme hotellin rautatieasemaa vastapäätä (60e).
Viikko sitten lauantaina ostimme junaliput Toulouse-Bayonne-Saint Jean Pied de Port (SJPP) (79.20e kahdelta) ja jo torstaina posti kantoi liput kotiin! Ranskan VR on nopea.

Buukkasin majoituksen myös kävelyn aloituspaikasta eli Ranskan baskimaassa sijaitsevasta Saint-Jean-Pied-de-Portista eli mun suomentamana ”Pyhän Jaakon kävelyn satamasta”. Muuta ei enää fiksailla etukäteen, sillä asioillahan on tapana järjestyä.

Justiinsa ompelin harsokankaan reunoja eli nyt on uudet kylpy -ja kasvopyyhkeet molemmille valmiit.
Varustehankintoja ei juurikaan ole tarvinnut tehdä. Onneksi! Hatut…rakkolaastaripaketit ja nilkkateippirulla –pieniä juttuja. Kalliimmat releet on ok eli olemassaolevilla edetään. Kevyempää rinkkaa pohdin, mutta inhoan tavarapaljoutta kotona. Oon hyvä pakkaaja ja mulla on pikemmin liika vähän kuin liikaa tavaraa mukana, siksi jatkan onnellisena edennyttä eloani Vauden 55 litraseni kanssa- paino 2.2 kg.

Ai niin…arvatkaapa mitkä pakkaan tälle reissulle rinkkaan? Ei-jei…kun korkkarit tietty:) Ja kaveriksi kevyen puuvillamekon+leggisit. Mua liki vuoden vaivannut kivulias luupiikki parani helmikuussa, mutta jotakin outoa jalassa vielä on…kiilakorolliset kevyet punosavokkaat lähtee mukaan hoitokengiksi illaksi. Jos jalka ei kipuile, niin lahjoitan ne paikalliseen Fidaan:) Tällä eksotiikalla edetään!

Tuntematon's avatar

Suunnitelmat…

by

Nyt on 3-4 vuotta säästetty lomista päivä sieltä ja päivä täältä, jotta voin viipyä matkalla sen liki kuusi viikkoa plus matka/lentopäivät. Lennot on buukattu, että nyt jos vielä vähän malttaisi:) Kotijoukot pärjäävät jo omillaan, joten ei huolen häivää.
Matkaan caminolle kohti Santiago de Compostelaa lähtevät Marjo ja Ari.

Tuntematon's avatar

Repovesi, kansallispuisto kotinurkilla.

by

Repoveden kansallispuisto ja siihen liittyvä Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue  on metsien ja kymmenien järvien muodostama upean karu alue. Alue sijaitsee Kymenlaaksossa Valkealassa.

Käymme alueella vuosittain vähintään muutamaan kertaan päiväretkillä eri kokoonpanoilla, joskus harvakseltaan yöpyenkin. Vuonna 2012 kaikki alueen kodat+kämpät muutettiin varauskämpiksi mikä ei ollut minun mieleiseni muutos.  Kotaan mahtuisi kymmenkunta ihmistä yöpymään, mutta nyt pari ihmistä voi varata torpan itselleen ja muilla ei ole asiaa edes pihamaalle. Ilkivallan takia kenties näin, mutta mutta…

Jokatapauksessa alue on hieno ja siellä kannattaa vierailla. Korkeuseroja on paljon ja valmiiksimerkityillä poluilla ei ole pakko kulkea, sillä etäisyydet ”ydinalueella” eivät ole mahdottomia ja maastossa pääsee kulkemaan suht kivuttomasti kunhan hieman karttaa tutkii.

Alueen nähtävyyksiä ovat mm. Olhavanvuori, jonka liki 50 metriä pystysuoran kallioseinämän olen joskus narussa kiinnitettynä tullut alas. Lasku päättyy Olhavanlampessa olevalle pienelle saarekkeelle ja paikalla on soutuvene, jotta kulku saarekkeelle onnistuu.
Mustalamminvuorelle kannattaa myös puuskuttaa, sillä siellä sijaitsevasta näkötornista näet kuulaalla säällä koko puiston upeat maisemat.

Lapinsalmen riippusilta on 50 metriä pitkä 10 metrin korkeudella oleva huojuva elämys, jota pitkin saa kulkea vain yksi ihminen kerrallaan. Sillan ylitettyä voit jatkaa reittiä jalkaisin tai suunnitella reitin käyttäen ensin ”alhaalla” sijaitsevaa vetolauttaa.

Kuutinlahti/Kuutinkanava on aina kiva taukopaikka uittorakenteineen, uimapaikkoineen ja katoksineen etc.

Kesäisin voi kulkea vesilläkin, alueella on retkienjärjestäjiä ja kanootteja on tarjolla vuokralle. Puistoon pääset muutamasta eri paikasta ja geokätköjäkin löytyy alueelta usein eri vaikeusastein.

Menkää ihan itse ihmettelemään!

Tuntematon's avatar

Hadrianuksen muuri ~ 60 km,Iso-Britannia

by


Englannin ja Skotlannin rajalla sijaitsevan muurin rakennutti keisari Hadrianus vuosien 122–125 jkr välisenä aikana Rooman valtakunnan rajaksi ja toiselle puolelle jäi pimeä pohjoinen-noin se meni suunnilleen. Valliin kuului 17 suurta linnaketta ja pieniä linnoituksia ja monesta eri rakennusmateriaalista tehtyä. Muuri kulki Newcastle Upon Tynestä länteen Carlisleen eli kokonaan vaellettuna rannikolta rannikolle matka on n. 130 km.

Me valitsimme rusinat pullasta tästä käveltäväksi 2000-luvulla kunnostetusta reitistä :). Jätimme vuokra-automme Bramptonin kylään, josta ajoimme bussilla Hexhamiin. Yöpyminen Tap And Spile pubin yläkerrassa, kyläkaupasta välipalaa mukaan ja aamulla bussilla Humshaughiin. Aloitimme vaelluksen Corbridgen kupeesta Humshaughin kylästä kohti Bramptonia.

Yöpymiset olimme varanneet etukäteen. Nettivaraukset Hotels.comista tms eivät pikku paikkoihin onnistu, vaan on otettava puhelin käteen tai laitettava e-mailiä kohteeseen. Ensimmäinen yö oli Twice Brewed kylän Inn´stä (varausta tehdessä puhelimessa oli Liverpoolilainen mies, joten ihan little bit haastaavaa oli hänen nopea englantinsa).

Toinen yö Gilslandissa, jonka upealla paikalla sijaitsevan hotellin vieraista olimme nuorimmat -suorastaan junnuja. Siellä saimme heti uusia ystäviä noin 80-vuotiaista papoista ja mummoista, joista oli hauska haastatella paikalle ilmestyneitä suomalaisia, jotka viitsivät vielä kantaa isohkoja rinkkojakin selässään. Alkuillan tansseihin emme kutsusta huolimatta osallistuneet, vaan siirryimme pubin puolelle ruokailemaan. Hotelli sijaitsi laakson toisella ”yläreunalla” -vastakkaisella ”yläreunalla” kulki vaellusreittimme. Huoneemme oli ylimmän kerroksen kulmahuoneisto ja vaikka telkkarista tuli laatufutista, niin me katselimme huoneen korkuisista ikkunoistamme näkymiä yli valtavan laakson ja ihmettelimme lehmien liikeratoja.

Maisemat vaelluksella ovat sanoinkuvaattomia! Keisari H on ollut todella fiksu tyyppi ja kuinka he siihen aikaan ilman sateliitteja ym ovat pystyneetkään pykäämään muurin strategisesti juuri oikeisiin uomiinsa!??! Kiviähän on kannettu maajussien toimesta omiin aitatarpeisiin vuosisatojen aikana,mutta se taitaa olla osa viehätystä täällä.
Kun autoilimme muualla Skotlannissa, niin olimme tyytyväisiä valintaamme satojen vaellusreittien -ja alueiden joukosta.

Www.mickledore.co.uk  järjestää ”valmismatkailua” eli pikkurepuilla kävellään eväspaketteineen ja kävelijöiden pakaasit kuskataan silläaikaa yöpymispaikkoihin autolla. Näin vaelsi meidän kanssa suht rinnatusten aussi pariskunta, jotka eläkkeellä kiertelivät maailmaa sekä kolmihenkinen perhe Irlannista. ”Oikeiden” rinkkojen kanssa matkalla oli kaksi mimmiä meidän lisäksi. Huikattin ”hi” toisillemme pariin otteeseen ja yhdellä taukopaikalla alettiin enempi juttusille, niin toinen mimmeistä olikin suomalainen!! Olisi pitänyt varmaan arvata:) Kaverinsa Tracey manasi naureskellen, että ihan sama minne menee, aina löytyy joukosta suomalaisia! Nämä olivatkin ihan coast to coast kävelyllä teltat ja keittimet mukanaan! Hyvä he:)

Kävely sujui ok pehmeällä nummella lampaiden ja lehmien seassa ja niiden sonnissa tallaten. Pehmeä alusta… Reitti on kyllä meidän silmiin niin upea —ei meidän lehmipellot tallaisia ole ! Kuvat puhukoon puolestaan ja netistä löytyy tietoa. Me poikkesimme lopussa hieman reitiltä vanhan luostarin, Lanercost Prioryn takia. Minä tykkäsin aina kaikesta jo raunioituneesta, Ari taas enemmän vielä ehjistä linnoista.

http://www.nationaltrail.co.uk/hadrianswall/

Reissasimme vielä melko laajasti Skotlannissa (Skyen saaret, viski reitit, suuret järvet,kivoja rannikkokyliä ja lopuksi Edinburghista kotiin) ja on pakko lisätä loppuun muutama kuva loppureissulta.

Britit sekä skotit ovat ylenpalttisen ystävällisiä ja avuliaita, joten aina saa apua. Pyytämättäkin. Ja koko maa on kyllä niin uskomattoman kaunis, että saatoimme käyttää ” Wau!  ”sanan loppuun joksikin aikaa..! Upea upea maa! Olen ollut ehdoton Irlanti fani, mutta nyt minusta tuli ehdottomampi Skotti fani -tai meistä molemmista tuli! Me hankitaan se eläketorppa just Skotlannista! Ja hyvät sadeasusteet!

Tuntematon's avatar

Riisitunturi ~30 km, Posio

by

Parinpäivän eli yhden yöpymisen reittinä mukava pätkä. Näitä suosimme kun ukon kanssa kahdestaan mennään, niin ei paisu kannettavat kilot selässä ihan mahdottomiksi! Kuitenkin pääsee tallaamisen makuun ja ehtii mainiosti löytää sen rauhan, kun ajatukset katoaa päästä –ainakin turhat otsaa rypyttävät aatokset:) Se on syy, miksi suosin edes hieman pidempiä tallaamisia, koska siitä irtoaa se lunkki olemisen harmonia:) Tulipa outo lause. Jääköön.

Hiljaista, ei ole tungosta ei.  Riekot vain säikyttelivät minua tuon tuosta. Nehän pysähtyvät maastoon sulautuvalla värityksellään paikoilleen meidät kuullessaan ja kun olet astellut liki kohdille, niin pyrähtävät räväkästi liikkeelle. Meidän takana ”yhden etapin päässä meistä” tallasi kaksi naista -tiesimme sen vain siitä, että ihan loppumatkasta toisen naisen mies tuli vastaan. Naisilla oli vedet vähissä ja huolehtivainen mies lähti tarkistamaan, että kaikki on ok. Kerroimme Ahmatuvalta saavan juotavaa vettä eli ei suurempaa hätää.

Porotkin olivat tuolla siirtyneet maanteille pois metsästä ja ilmeisesti houkutelleet hyttyset mukaan, kun ei niitä ollut meidän kiusanakaan! Siksi ei viitsitty pystyttää telttaakaan, vaan yövyttiin liki taivasalla eli Koljatinlaella laavussa. Ihan luksusta! Tuuleton aurinkoinen ilta ja valo pysyy!

Alkumatkan kunnostettujen jokusen kilsan rengasreittien Riisin Rietaksen ja Riisin Rääpäsyn ansiosta Riisitunturi valittiin vuoden retkeilykohteeksi 2010. Me jätettiin auto lähtöpaikalle parkkiin. Yövyimme Tolvassa mökkimajoituksessa ennen vaellusta ja reilu Teemu-isäntämme ajoi hakemaan meidät bensarahapalkalla seuraavana päivänä reitin toisesta päästä Kirintövaarasta  -arvioitu saapumisaika tielle osui ihan nappiin. Näin pääsimme hakemaan automme ja jatkamaan Suomi-turneetamme autoillen. Bussit ei kulkeneet ennen koulujen alkamista tuolla päin maailmaa, mutta onneksi löytyy avuliaita ihmisiä ja asioillahan on tapana järjestyä.

Talvella olisi varmaan upea maasto hiihdellä ja ihastella tykkylumen taakasta taipuvia puita…

Tuntematon's avatar

Stolsheimen, vuoristoalue länsi-Norjassa 2010

by

8 citysiskoa matkalla Norjassa. 1.8.2010 lähtö Kotkan Meripäiviltä klo 4.30. Lento Hki-Bergen.

Junalla Daleen (64km, 13 e/sisko)n, jossa yövyttiin vaatimattomasti, hinta silti 33 euroa/sisko, mutta selvisimme hyvin. Aamulla Mo´n kylään bussilla (8 e/hlö) ja rankka nousu vuoristoon alkaa. Koko päivä ylämäkeä ja  jyrkkää sellaista. Ei loppunut helpolla tuo päivämatka ei.

Norskit kertovat kartoissa vain tunnit, ei kilsoja, mutta meidän tunnit olivat kyllä pidemmät kuin paikallisten! Skavlabun mökin maisemat olivat kuin kuun kamaraa ja Turun saariston sekoitusta…. aamulla matka jatkui Vardadalsbuhun (korkeus 890m). Eka reissu kun ei illalla koskaan pelailtu korttia —naureskeltiin, hierottiin toisiamme, venyteltiin ja lääkittiin ittemme. Olimme aikas tehneen oloisia joka ikinen ilta.

Seuraavana aamuna matkaan klo 10 ja jyrkänteitäkin pitkin edettiin. Matkalla oli peilijärvemme Skjerjavanet + Nordalsvanet. Näiden syvyydet vaihtelevat kohdasta riippuen 111-955 metriä!! Virran ylityksiä, kuruja…kiireiset norskit ohittavat meidät ja perillä olivat vallanneet koko Norddalshyttenin mökin. Menemme suosiolla ”koiraihmisten” mökkiin.

Mökit maksetaan joko käteisellä mökin kassakaappiin tai täytetään lomake, johon laitetaan luottokortin tiedot. Suomen Ladun jäsenet saavat hieman alennusta -maksoimme yöstä 185 kr/nuppi eli noin 23 e/yö. Varustetaso on mökeissä loistava ja ruokavarastosta saa ostaa ruokaa.

Seuraavana aamuna on mulle pahin paikka edessä—paha jyrkänne–alla pystysuoraa kalliota eli siis tyhjää. Minulta pääsi reissun toinen paniikki itku! Olenhan etuoikeutetusti reissumme paniikkivastaava -mun sekuntien murto-osissa kauaskantoisesti laukkaava mielikuvitus on ihan vielä ekstraa tässä hommassa!

Ryhmän tuella pääsemme pahimmatkin paikat turvallisesti yli, mutta aikas rankka ja osittain vaarallinenkin reitti on! Tästä annoinkin palautetta ystävälliselle naishenkilölle, jonka avustuksella ihan itse reitin suunnittelin ”Bergen Turlag”:sta (= lienee vastaava kuin Karhulan Latu/Kotkan Latu). Reitiltä löytyi toki kaikki toivomuksemme: vuoristoalue, putouksia, puroja, järvet, vuonomaisemat etc. Olisin voinut ehkä kertoa, että olemme kaikki +40 vee -mutta olin tietysti kehunut meidän kokeneisuutta vaellushommissa 🙂 Noh, näimme tuolla jotakin ennennäkemätöntä ja suuremman luonnon kuin koskaan!!

Laskeudumme alas Ortnevikin kylään ja lasku oli kyllä halvatun ketku kokemus noin enimmäkseen. Inhottavaa nuljua kivikkopolkuakin pitkä pätkä ja joku meistä taisi jo kävellä takaperin polvia säästääkseen. Lehmät piristävät kulkuamme. Laitoimme porukan muka ”maalaistytöimmän” syötiksi ja livahdimme ohi Päivin kuiskutellessa ammuille. Nousut ovat kyllä helpompia..tulemme jalat umpi jäykkinä kylään ja löydämme rouva Thunen jo tähyilemästä meitä. Hän avaa meille koulun ovet ja pääsemme lotraamaan suihkuun ja punkkaamme mukavasti lattialla siskonpedeissä(13 e/sisso eli reissun edullisin yö). Koulun toiminta oli loppunut muutama vuosi aiemmin ja kylän lapset matkaavat 5 kilsan päähän kouluun.

Aamulla klo 7.30 lautalla Sogne-vuonon toiselle puolelle Nordeideen ja sieltä expressbotskilla klo 8.50 kohti Bergeniä. Matka kesti 4.5 tuntia ja maksoi noin 45 euroa/sisko. Sognevuono on Norjan pisin ja maailman toiseksi pisin vuono ja syvin kohta on huimat 1308 metriä syvä! Vuono päättyy Jotunheimenin ylänköalueeseen, joka on vaellusalueena suuressa suosiossa. Vuonon pohjoispuolella löytyy Norjan suurin jäätikkö Jostedalsbreen.

Bergeniin saavumme kelpo säässä ja venerannasta kävellessämme tapaamme entisen Kotkalaisen -oli kuunnellut puheitamme ja ajatteli oikein, että kun on porukka ”miä,siä, myä,tyä” puhujia, niin vaihtoehdot on vähissä, mistä päin Suomea ollaan. Kävimme vielä myöhemmin moikkaamassa tätä mimmiä ja perhettään.

Majoitumme rinteeseen sijaitsevaan vuokrataloomme (74 euroa/hlö kahdelta yöltä). Viihtyisää.Pari yötä Bergenissä ja 8.8.  sunnuntaina lento kotiin!

Matkan opetus oli, että ”sitä saa mitä tilaa”. Reissulla aina katsoimme ylös korkeuteen ja tuumasimme, että ”ajatelkaas jos menisimme tuonnekin!! Wau!” ”Oi joi, jos joutuisimme tuolla kulkemaan…”  Ja saatiin mitä tilattiin….reitti kuljetti meidät noihin paikkoihin eli joskus toteutui toive, joskus pelko.

Kokonaisbudjetti oli noin 600 euroa/hlö sisältäen majoitukset, kuljetukset, eväät, ruokailut. Tämän lisäksi omat (kilpa)varustehankinnat+itse juodut kalliit pubijuomat Bergenissä ja shoppailut.

UPEA REISSU -kun kerran hengissäkin selvittiin!

Niin..koska norskit kertovat kartoissaan vaellusreitit vain tunteina, niin minäpä mittasin reissun hyvin hyvin tarkkoja tieteellisiä menetelmiä käyttäen: kävelimme erittäin vaativassa maastossa 69.76 kilometriä. Tarkasti:)

Accurat!

Tuntematon's avatar

Hetta-Pallas v.2009 ~55 km

by

Tänne lähdimme kuuden Citysiskon voimin. Junamatka Kotkasta Kolariin. Sieltä olimme tilanneet taksin juna-asemalle ja rempseän Riitta-taksarimme kyydissä matkasimme Hetan kirkonkylälle. Matkalla heitimme pussukkamme hotelliimme yhteen varastohuoneeseen odottelemaan paluuta eli puhtaat kuteet, meikit etc.

Reitin voi vaeltaa kumminpäin tahansa, mutta tietysti kuljimme pohjoisesta etelään eli ylhäältä alas. Onhan sen oltava helpompaa.

Hetan kirkonkylältä matka alkaa Ounasjärven ylityksellä. Uida ei tarttee, vaan venekyydin saa muutamalla eurolla. Seuraavasta välimatkataulukosta pääsee rakentamaan itselleen sopivat päivämatkat:

  • Hetta – Pyhäkero 6,7 km
  • Pyhäkero – Sioskuru 8 km
  • Sioskuru – Pahakuru – Hannukuru 13.6
  • Pahakuru – Hannukuru 1,5 km
  • Hannukuru-Montelli – Nammalakuru 13.7 km
  • Nammalakuru – Pallas 13 km

Ikävä kyllä meille sää oli enimmäkseen sumuinen ja sateinen ja sehän tuppaa syömään maisemia -mutta ei se toki naista syö eli ei meillä tylsää ollut.

Puolet meistä yöpyi aina teltassa ja toinen puoli autiotuvissa, kun kerta sattui sen verran aina punkkapaikkaa löytymään. Varauskämppiähän matkalla on, mutta niitä ei oltu varailtu etukäteen eli kaksi telttaa kulki mukana anyway.

Ah niin ihanaa tässä reissussa on Hannukurun sauna, josta liuskekivipolkua pitkin pääsee uimaan kirkkaaseen järveen. Naiset saunovat parillisin tunnein, miehet parittomilla -tai toisin päin, mutta kuitenkin….:) Täällä äidyin niin nautiskelemaan, että tarjosin mun perinteisestä 500 ml muovisesta cherry-vaelluspullosta hörppyjä sissoillekin ja kaikki meni!!! Moinen herkistely ei tule toistumaan tulevaisuudessa!

Nammalakurun autiokämpässä aikuinen poika soitti isälleen -oli huolissaan kun vanhemmista ei ollut kuullut mitään muutamaan päivään… Kännykkä pirisi pimeässä täydessä tuvassa, jossa suurin osa väestä oli jo unten mailla. Vaimo sihisi miehelleen komentaen etsimään luuria nopeammin ja luuriin vastatessaan poika ilmiselvästi kysyi kuulumisia, kun isänsä kommentoi luuriin että ”Juu, hyvin on mennyt. Tästä edespäin en tiedä, kun herätettiin autiotuvallinen nukkuvia naisia”. Ilmoille herahti unisia naurahduksia….:)

Miinusta on reitin suuri suosio eli väkeä on paljon. Rippileiriläisiäkin -joita toisaalta oli hauskakin seurata. Polutkin tuntuvat vain laajenevan koko ajan, mikä ihmetytti meitä!? Kaikkihan kulkee gore-tex kengissä, niin miks ihmeessä rinteitä pitkin valuvia vesinoroja täytyy väistellä ja näin tallata polkuja leveämmäksi??! Ryhtiä luontoa säästävään tallaamiseen hyvät ihmiset!!

Pallakselta soitimme taksari-Riitalle ja matkaamme mukavasti Kolariin hotelliin, jossa pääsimme saunomaan ja pizzaa haukkaamaan.  Aamusella kierrettiin kylä ja sen kirpparit, kunnes koitti lähtö junalle kohti kotia, jotta kerkeämme vielä muutaman päivän juhlia Kotkan Meripäiviäkin :).

Näillä Hetta-Pallaksen seuduilla myös Juha Mieto on hankkinut aktiiviuransa aikana voimia ja valmistautunut koitoksiinsa Jerisjärven rannoilla. Urbaanilegenda väittää Miedon harpponeen tämän 55 kilsan reitin päivässä läpi!? Onhan Mietaa Goljatin kokoinen ja ottaa askeleen siinä missä minä sipsutan vähintään viisi, mutta mutta…nooh..hmm..niin…voihan se olla totta. Voihan?

Hetta-Pallas on hyvä reitti myös vaellusharrastusta aloittelevalle. Halutessaan ei tartte kantaa telttaa, vaan voi hyödyntää varaustuvat. Myös se, että ihmisiä on hyvin liikkeellä, saattaa tuoda vihreälle vaeltajalle turvaa. Reitti on suhteellisen helppo tallata ja säiden ollessa kuulaat ovat maisemat hulppeat ja katseeseen mahtuu kerralla monen monta tunturia.

Pallasta lähestyttäessä on syytä muistaa hieno historiallinen seikka ja kaartaa vaikkapa vihoviimeiselle evästauolle Taivaskeron rinteeseen.  Siinä näkkileivän reunaa puraistaessa voi kuvitella kuinka liekki leimahti ja Taivaskeron laelta lähti olympiatuli kulkemaan kohti Helsinkiä, jossa Paavo Nurmi sen viimeisenä vastaanotti ja sytytti tulen stadionilla vuonna 1952!

Tällaisiin tunnelmiin….

Tuntematon's avatar

Herajärven kierros ~40km /Kolin kansallispuisto

by

Herajärven kierros Kolin kauniissa kansallismaisemissa on myös kiva yhden yöpymisen reitti, noin 40 km. Yön voit viettää  Herajärven eteläpäässä aittamajoituksessa kohtuuhinnalla ja ystävällinen isäntäväki tarjoaa löylytkin! Vettä varaudu kesän helteillä kantamaan, sillä lähteiden vesi ei houkuta ja vaatisi ainakin keittämisen.

Lapselliselle, niin kuin minulle, on vetolautalla kulkeminen ilahduttava kokemus!  Ja perinnetila lampolan kanssa on plussaa.

Maisemat ovat upeat! Tuolla ymmärtää miksi maisemat ovat olleet pyhiä Järnefeltille, Juhani Aholle, Venny Soldanille ja Sibeliukselle ym. Kolilla hotellissa saimme normi huoneen hinnalla Aho-Soldanin sviitin ihan kevyellä kerjäämisellä kiltiltä respan mimmiltä 🙂

Tällä vaelluksella opin näkemään luonnon niittyjen kauneuden ja Kontiolahti sekä sen ystävälliset ”alkuasukkaat” jäivät toki myös sydämiimme; Aili, Raija ja meiän Maire:). Upea reissu!

Tuntematon's avatar

Kevon luonnonpuisto 63 km v.2007..tästä kaikki alkoi…

by

Elokuun ensimmäinen viikko vuonna 2007 ja elämäni ensimmäinen oikea vaellukseni. Lainarinkka on Haltin 75 l Green ja kun teen ekstraa urheilukaupan myyjänä, niin vetimet on toki vähintään riittävän priimaa.

Mukana 7 rohkeaa ja iloista Citysiskoa -aiemman nimemme ”Ehtoopuolen ruusun” vei Suonenjokelainen rouva Ruktajärvellä ja rouvan mies nimesi ryhmämme uudelleen. Rinkkamme painot oli 14-19kg eli ruokaa ym tavaraa oli riittämiin, kun joukossa oli meitä ensikertalaisia:)

Lento Ivaloon, Askon taksilla Kaamasen tietä pitkin Junnua laulaen Sulaojalle ja sieltä jalkaisin sitten reilut 60 kilsaa Kenesjärvelle. Perillä asfalttitien varrella taksi nouti meidät Utsjoelle vuokramökkiimme, kevyt baari-ilta Utsjoella saunan jälkeen ja aamulla klo 8.00 Ossi Guttormin taksi-bussilla Ivaloon. Lento Hesaan ja bussilla kotiin Kotkaan ja klo 18.00 perillä. Monta päivää kävellään ja silti Suomen poikki ehditään kulkea vajaassa päivässä!

Matkalla: hurja yöllinen myrsky, hyvin vaihteleva koskematon luonto, ylös alas menoa, aurinkoa, tuulta, tunturia, sadetta, ”villihamstereita” eli sopuleita, jokunen poro, ihania jokien ylityksiä, Fiellun upea putous, mulahduksia, 60-luvulla tunturimittarien syömät koivutasangot, hyttysiä ,lintukirpun puremia, mikroilmasto-metsä, farkku-Markkuja, vilkkusilmiä, kortinpeluuta ja hyviä nauruja.

Ihmisiä ei näkynyt päivällä, mutta etapeilla kyllä eli sitten kun yöpymään ruvettiin. Me olimme yleensä alkuillan ekat saapujat ja aamun vikat lähtijät. Täällä on oltava omat teltat mukana kun sisämajoitusta ei vaan ole tarjolla. Juomakelpoista vettä riittää juotavaksi ja taukopaikat on siistit.

Kevo on mulle kaikista upein kotimainen vaellusreitti!  Eipä ole sen voittanutta. Vielä.