8 citysiskoa matkalla Norjassa. 1.8.2010 lähtö Kotkan Meripäiviltä klo 4.30. Lento Hki-Bergen.

Junalla Daleen (64km, 13 e/sisko)n, jossa yövyttiin vaatimattomasti, hinta silti 33 euroa/sisko, mutta selvisimme hyvin. Aamulla Mo´n kylään bussilla (8 e/hlö) ja rankka nousu vuoristoon alkaa. Koko päivä ylämäkeä ja  jyrkkää sellaista. Ei loppunut helpolla tuo päivämatka ei.

Norskit kertovat kartoissa vain tunnit, ei kilsoja, mutta meidän tunnit olivat kyllä pidemmät kuin paikallisten! Skavlabun mökin maisemat olivat kuin kuun kamaraa ja Turun saariston sekoitusta…. aamulla matka jatkui Vardadalsbuhun (korkeus 890m). Eka reissu kun ei illalla koskaan pelailtu korttia —naureskeltiin, hierottiin toisiamme, venyteltiin ja lääkittiin ittemme. Olimme aikas tehneen oloisia joka ikinen ilta.

Seuraavana aamuna matkaan klo 10 ja jyrkänteitäkin pitkin edettiin. Matkalla oli peilijärvemme Skjerjavanet + Nordalsvanet. Näiden syvyydet vaihtelevat kohdasta riippuen 111-955 metriä!! Virran ylityksiä, kuruja…kiireiset norskit ohittavat meidät ja perillä olivat vallanneet koko Norddalshyttenin mökin. Menemme suosiolla ”koiraihmisten” mökkiin.

Mökit maksetaan joko käteisellä mökin kassakaappiin tai täytetään lomake, johon laitetaan luottokortin tiedot. Suomen Ladun jäsenet saavat hieman alennusta -maksoimme yöstä 185 kr/nuppi eli noin 23 e/yö. Varustetaso on mökeissä loistava ja ruokavarastosta saa ostaa ruokaa.

Seuraavana aamuna on mulle pahin paikka edessä—paha jyrkänne–alla pystysuoraa kalliota eli siis tyhjää. Minulta pääsi reissun toinen paniikki itku! Olenhan etuoikeutetusti reissumme paniikkivastaava -mun sekuntien murto-osissa kauaskantoisesti laukkaava mielikuvitus on ihan vielä ekstraa tässä hommassa!

Ryhmän tuella pääsemme pahimmatkin paikat turvallisesti yli, mutta aikas rankka ja osittain vaarallinenkin reitti on! Tästä annoinkin palautetta ystävälliselle naishenkilölle, jonka avustuksella ihan itse reitin suunnittelin ”Bergen Turlag”:sta (= lienee vastaava kuin Karhulan Latu/Kotkan Latu). Reitiltä löytyi toki kaikki toivomuksemme: vuoristoalue, putouksia, puroja, järvet, vuonomaisemat etc. Olisin voinut ehkä kertoa, että olemme kaikki +40 vee -mutta olin tietysti kehunut meidän kokeneisuutta vaellushommissa 🙂 Noh, näimme tuolla jotakin ennennäkemätöntä ja suuremman luonnon kuin koskaan!!

Laskeudumme alas Ortnevikin kylään ja lasku oli kyllä halvatun ketku kokemus noin enimmäkseen. Inhottavaa nuljua kivikkopolkuakin pitkä pätkä ja joku meistä taisi jo kävellä takaperin polvia säästääkseen. Lehmät piristävät kulkuamme. Laitoimme porukan muka ”maalaistytöimmän” syötiksi ja livahdimme ohi Päivin kuiskutellessa ammuille. Nousut ovat kyllä helpompia..tulemme jalat umpi jäykkinä kylään ja löydämme rouva Thunen jo tähyilemästä meitä. Hän avaa meille koulun ovet ja pääsemme lotraamaan suihkuun ja punkkaamme mukavasti lattialla siskonpedeissä(13 e/sisso eli reissun edullisin yö). Koulun toiminta oli loppunut muutama vuosi aiemmin ja kylän lapset matkaavat 5 kilsan päähän kouluun.

Aamulla klo 7.30 lautalla Sogne-vuonon toiselle puolelle Nordeideen ja sieltä expressbotskilla klo 8.50 kohti Bergeniä. Matka kesti 4.5 tuntia ja maksoi noin 45 euroa/sisko. Sognevuono on Norjan pisin ja maailman toiseksi pisin vuono ja syvin kohta on huimat 1308 metriä syvä! Vuono päättyy Jotunheimenin ylänköalueeseen, joka on vaellusalueena suuressa suosiossa. Vuonon pohjoispuolella löytyy Norjan suurin jäätikkö Jostedalsbreen.

Bergeniin saavumme kelpo säässä ja venerannasta kävellessämme tapaamme entisen Kotkalaisen -oli kuunnellut puheitamme ja ajatteli oikein, että kun on porukka ”miä,siä, myä,tyä” puhujia, niin vaihtoehdot on vähissä, mistä päin Suomea ollaan. Kävimme vielä myöhemmin moikkaamassa tätä mimmiä ja perhettään.

Majoitumme rinteeseen sijaitsevaan vuokrataloomme (74 euroa/hlö kahdelta yöltä). Viihtyisää.Pari yötä Bergenissä ja 8.8.  sunnuntaina lento kotiin!

Matkan opetus oli, että ”sitä saa mitä tilaa”. Reissulla aina katsoimme ylös korkeuteen ja tuumasimme, että ”ajatelkaas jos menisimme tuonnekin!! Wau!” ”Oi joi, jos joutuisimme tuolla kulkemaan…”  Ja saatiin mitä tilattiin….reitti kuljetti meidät noihin paikkoihin eli joskus toteutui toive, joskus pelko.

Kokonaisbudjetti oli noin 600 euroa/hlö sisältäen majoitukset, kuljetukset, eväät, ruokailut. Tämän lisäksi omat (kilpa)varustehankinnat+itse juodut kalliit pubijuomat Bergenissä ja shoppailut.

UPEA REISSU -kun kerran hengissäkin selvittiin!

Niin..koska norskit kertovat kartoissaan vaellusreitit vain tunteina, niin minäpä mittasin reissun hyvin hyvin tarkkoja tieteellisiä menetelmiä käyttäen: kävelimme erittäin vaativassa maastossa 69.76 kilometriä. Tarkasti:)

Accurat!