Vimppo satanen alkaa….ja ihmisia on kuin muurahaisia…

Aamulla soimme Supermerkadosta ostamamme banaanit ja pienet zumo de naranja -pullot ja matkaan lahdimme klo 7.30.
Sadetta ei ole, taivas on sininen, mutta saa viela kolea.
Laulelen aina ilmasta riippuen lauluja—-Arin onneksi en osaa ikina biiseista kovin montaa rivia…
Nyt on Veikko Lavin ”ihmisia on kuin muurahaisia…” Aika hyvin muistan sita kylla…
Auringon paistaessa mun suosikki on ”aurinko suuteli meita, Andreeeeeee”..just niiin venyttaen!
”Katson maalaismaisemaa ja ymmarran…….maalaismaisemaa, en voi unohtaaaaa”!
”Sataa, sataa rropisee, tiritiritom, varpaitani palelee, tiritiritomtom” on sadesaan ykkoshitti.
Nousua alkuun ja matka jatkuu ihan mukavaa reittia pitkin maaseudulla lannan hajussa.
Kylia on tuon tuosta, kaikki hyvin pienia. Taalla tunnelma muuttuu hieman markkinahenkisemmaksi paikoitellen, silla kylillakin tiedetaan, etta ihmismaarat kasvavat.
Nyt ei paase kavelemaan paljoa yksin. Aina nakyy takana tai edessa vaeltaja tai useampi.
Matka taittuu joutuisasti. Yhdessa kylassa aamukahvit ja teet ja sadan kilsan kohdalla juhlistamme tapahtumaa skoolaamalla appelsiinimehuilla ja syomalla chorizopatongit!
Siis nyt matka ei tunnu kuin poronkusemalta!
Enaa ei huoleta varpaat, eika mikaan vaiva, silla tuon matkanhan kavelee vaikka kasillaan! Ja samantien muljautan nilkkani…hih..onneksi en pahasti.
Ihmetellaan matkalla maatalojen pihoilla omituisia pikku varastoja, joista nakee, etta ne ovat vanhoja ja rakennettu maasta korkeammalle..pysaytan vaeltajakundin ja kysyn onko han espanjalainen, on joo..Malagasta. Osaa selittaa meille, etta ne siis vastaavat meidan maakellareita. Rakennettu kaarmeilta ja hiirilta suojaan ylos. Kavelemmekin sitten jonkin aikaa kimpassa ja juttelemme niita naita.
Pari kertaa joudumme jonottamaan kun lehmalaumaa siirretaan paikasta toiseen.
5 kilsaa ennen kohdetta mieleni tekee jatskia ja kohdalle osuukin sopivasti albergue -jota ei ole merkitty meidan oppaaseen. Kundia naurattaa mun ilme, kun kertoo, etta ei silla ole heladoa! Noh…otan korvikkeeksi lasillisen punkkua, joka on oikeasti taalla virkistavaa, kun se tarjoillaan aina kylmana! Saksalainen Sabine on mun perassa jonossa ja nauraa, etta kiva, korvaat jaatelon viinilla. Sanon, etten muuten kesta pettymysta.
Ari syo ”enpanada de atun” piirasta palan eli tonnikalapiirasta -galicialainen piiras ja Arin suosikki, mulle hiukan liian tukusa.

Ari ei usko kun kerron, etta ylitamme Portomariniin saapuessamme isomman latakon…siis jarven…mutta yhtakkia se todentotta siintaa alhaalla laaksossa. Se yltyy kehumaan matkanjohtajaa tietojen paikkansapitavyydesta. Kapeaa kavelysiltaa pitkin saavumme Portomariniin, joka on taas kiva kyla. Kaikki kylat joissa on plaza, tuntuvat olevan mukavia.
Kirjaudumme siistiin pieneen albergue Ultreiaan ja saamme omat privaattihuoneen 15 euroa per nuppi. Yhteisessa huoneessa petipaikka maksaa kympin per nuppi, joten helppo valinta. Galiciassa huoneiden hinta nousi kymppiin. En tieda onko municipal/kunnallisissa paikoissa halvempaa, mutta tama ok.
Pesemme hikiset vaatteet ja saamme ne kuivurin kautta kuuman hoyryavana 4 eurolla.
Aika kiva..
Aurinkoisella plazalla salaatit ja Ari on paivaunilla ja mina tietty koneella…
Tanaan tallattiin 22 kilsaa ja huomenna matkaa olisi 20-25 kilsaa.
Emme aio tehda pidempia keikkoja loppumatkalla..25 km per paiva on nyt maksimi.
Silloin kavely on viela kivaa.
Ja me tykataan pitaa kivaa!
Ai niin…kiitos hyvasta tulospalvelusta koskien latkamatseja! Hitsit kun rehvastelin jenkeille, etta piessaan ne kevyesti ja sitten havittiin….aijaijai…niin nolooooo!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s