Lahdimme aamulla loisto Alberguestamme matkaan ja kulmalla tormasimme ”tuttuun” tanskalaisnaiseen. Mua jo otti pattiin tuo sade, niinku heti alkuun, kun se ei ollut edes tihkua, vaan kunnon lotinaa.
Tanskalainen sanoi, etta menee bussilla alkumatkan ja jatkaa sitten tallaten matkaa. Mina sanoin, ettei taalta kulje arkena busseja? ”Juu juu..sinne menee sellainen pikku pikku paikallisbussi”. Mietittiin 0.05 sekuntia ja kirmattiin rouvan messiin pysakille:)
1.45 euroa per nuppi ja prrrrmmmm 20 kilsaa meni hurauksessa.
Ihan jo minuakin hymyilytti! Bussi olikin taynna muitakin peregrinoja: 2 nuorta espanjalaismimmia, jotka sitten loppumatkan kulkivat melko tasatahtia meidan kanssa Santiagoon saakka. Nelja italiasnaista ja jokunen muu. Kaksi miesta vaihtoi viela taksiin ja silla O Cebreiroon, me muut jatkoimme kavellen.
Tarvoimme noin 10 kilsan nousun (—palauduin pian ennalleni pieneen synkkyyteen sateen takia..inhoan rillipaana, kun en voi pitaa laseja paassa ja sitten en nae mitaan…) hiljaisina…
Ihan ok puuskutus ja kauniit maisemat alas laaksoon.
O Cebreiro: aivan ihana kivikyla!
Painelimme kirkkoon joka on pieni, mutta hmmm..hemaiseva ei ehka ole oikea sana, mutta menettelee nyt. Minuun osui ja upposi tama kirkko!
Leimattiin itse passimme kun ketaan ei ollut paikalla. Jatin 6 euroa koriin, kun ostin ja otin postikortin aitille ja englanninkieliseksi kaannetyn kirjasen: ”Towards a Christian Understanding of the Way of St.James”-kirjasen on kirjoittanut Lugon kirkkoherra. Ymmarrystahan olen kaivannut siihen, miksi ihmiset taalla ovat, josko se vitosella minulle selkiaa…?
Kolmen hengen vaeltaja porukka oli kanssamme kirkossa ja Ari huuteli yhdelle miehista, kun meinasi hattunsa unohtaa.
Ulkona nainkin munkinkaavussa ja lipokkaissa herra papin baarin nurkalla tupakalla. Puhuin toruen mukavakasvoiselle papille kun ei ollut kirkossaan, vaan baarissa —-naurettiin ja kysyin, etta voisko mun mies ottaa kuvan meista kahdesta.
Jostakin syysta kysyin asiaa ranskaksi. Mies vastasi ranskaksi, etta ”ei, ei se kay…ei han saa olla samassa kuvassa naisen kanssa”. Nauroin halle ja sanoin suomeksi, etta hopolopo! Sitten taas naurettin, kuvattiin ja hetki rupateltiin.
Me kierrettiin omituisella tavalla hyvinkin ihastuttava kivikyla lapi ja jetkettiin matkaa. Seuraavaksi jos tulen caminolle, aion yöpyä O Cebreirossa.

Tanne meidan piti jaada yoksi, mutta kun tehtiin osamatkaa bussilla ja sataa, sataa…ei huvita.
Taisimme taalla vuorilla jossain kohdin saapua Caliciaan, siella kuulemma sataa paljon eli emme huomaa eroa:)
Tallattiin muutaman piskuisen kylan lapi.

Hospital´ssa kurkkasimme kirkkoon ja siella istui nuori tytto, joka kirjoitti listaan kaikkien kavijoiden nimet ja kansalaisuudet ja leimasi peregrinopassimme. Kiva kurkkaus.
Kolmen porukka oli tassakin kirkossa samaan aikaan ja taas huutelimme samalle miehelle, kun unohti sen hattunsa! Kehottivat meita menemaan edelta, mutta sanoin, etta me tullaan takana, jotta voimme huolehtia taman yhden herran hatusta:)!
Alto de Pojossa 1330 metrin korkeudessa soimme lampoisen ruoan kolean sadesaan piritykseksi.
Jatkoimme matkaa ja Fonfrian kylassa ehdotin Arille, etta tanne jaadaan. Pikku albergue naytti siistilta.
Olimme tallanneet nyt yli 20 kilsaa ja koska reitti alkoi taas olla alamakea, niin hieman mun varvas lauleli..
Aria inhotti mutainen kyla , jossa oli siis yksi mutainen ”kylaraitti”. Paineltiin kylan viimiseen taloon mietinta viinille, kun aikaisempi mainos lupasi sellaisen loytyvan. Ja loytyi se. ”Dos vasos de viño tinto, por favor”
Hetki mietittiin ja pyydettiin naista soittamaan taksi:)
Oman kylan poika tuli meidat hakemaan ja heitti meidat 9 kilsan paahan Triacastelaan. Mukana oli joku pappa seuramiehena.
Onneksi otettiin kyyti! Reitti oli alamakea ja kulki autotieta pitkin koko sen 9 kilsaa ja mun varpaat ei vaan vielakaan kesta noita pitkia alamakia!
Selitin miehille, etta ”mi pied cantos halluluja!!” Tuntuivat ymmartavan.
Me talla kuviolla oikaistiin yksi paiva. Aamun aloitus bussilla ja lopetus taksilla. Ei me kavellen oltais millaan muotoa voitu nain pitkalle tulla. Itseasiassa maisema on molemmin puolin O Cebreiroa samanlaista eli olen erittain tyytyvainen paivaamme!
Taksikuski suositteli meille Triacastelassa melkein viimeista Hostelia ja suostuin helposti ilahduttamaan Aria…hostel olikin oiva paikka. 40 euroa…maran paivan jalkeen hyva vaihtoehto ja hei…aurinko alkoi paistamaan! Tiedossa kaunis ilta, yes!