Burgosissa aamulla laitoin geelikannan varpaisiin. Tallasimme baariin aamupalalle ja oli niin tiukka paketti, etta avasin kengan heti baarissa ja vedin  ”suojakumit” pois ja Arin ohuet sukat jalkaan ja matkaan. Idea osoittautui siis kehnoksi.

Burgosista lahtee kaksi reittia eteenpain. Joko sillan talta puolelta katedraalin ohi ja eteenpain tai vastaavasti sillan yli hieman siis takaisinpain ja suunta muutoin sama. Neuvoin aamulla reittia kahdelle saksalaiselle, joihin tutustuimmekin sittemmin matkalla. Matkasivat erikseen, mutta nyt etsivat reittia yhdessa. Mina sanoin etsivani sukkakaupan (tartteen ohuet liner sukat, jotka siis kaikki jatin kotiin!!! Oope!) ja etta tullaan sitten perassa.

Mahdoton tuuli..onneksi puhalsi hieman takaviistosta, niin eteneminen onnistui.
Jossakin kylassa lensi rapsakasti puusta oksa naamaan, onneksi ei raapaissut pahemmin.

12 km paassa Rabé de las Calzadaksen kylassa Ari iski bootsin kannat saveen ja sanoi tomerasti mulle, etta tahan jaamme!! HAH?? Mina taas heti entisellani vastustelemassa…no muutaman sekuntin vastustelin ja sitten muistin tekemani hiljaiset lupaukset ja sanoin, etta toki jaadaan: paikkana miellyttava Albergue Virgen de la Guja eli eivat hekaan kauemmaksi ehtineet.
Meidan huoneessa oli jo majoittuneena kaksi miellyttavaa vanhempaa sveitsilaisrouvaa, hauska seuramies Adam Newcastlesta ja se saksalainen kundi ja rouva, joille aamulla neuvoin Camino-reittia ulos Burgosista.
Maksoimme 8 euroa per hlo majoituksesta ja tilasimme samalla illallisen, sekin 8 euroa per latty ja aamupalankin, joka irtosi 2.50 eurolla per hlo eli 18.50 euroa majoitus ruokineen per peregrino.
Kavimme hytisemassa ulkona pikku kirkolla ja samantien sisalle. Halvatun jaatava keli! Sitten emme nenaa ulos laittaneet vasta kuin aamulla!

Se mita ainakin opimme talla matkalla on hyvat unenlahjat!! Tai minun kohdalla, viela paremmat kuin jo olemassaoleva!
En nuku koskaan paivaunia…taalla aina majoituttuamme joko ennen suihkua tai jalkeen –riippuu hikoilun maarasta, nukumme ainakin tunnin tirsat. Ymparilla touhuavat ihmiset haittaavat unia aina vain vahemmin ja vahemmin.
Yhteismajoitukset Albergueissa ei ole ollenkaan niin pahoja kuin luulimme, vaan niissa on just ihan kivointa. Ja olin varma, ettei Ari ainakaan niissa makaa niin usein kun ollaan nyt kuitenkin maattu:)
No niin…
Ennen iltaseitsemaa aloimme valumaan alakertaan, tallasin itseni britti Adamin viereen ja vastapaata istui kolmesta jenkista Bob ja umpisuolensa Espanjaan jattanyt Ned eli joutui Pamplonan sairaalaan, jossa leikkaaus tehtiin onneksi tahystyksella. Sielta poispaastyaan matkasi Burgosiin, jossa Kathy ja Bob odottelivat ja nyt tallailun aloitus varovasti.
Siina minun ja Arin muy bueno amigosit illallisseuraksi!

Adam oli 36 vuotias babyface ja mainio heppu…painoa noin 130 kiloa ja kolmen viikon reissulla. Kiinasta kotoisin oleva vaimo kotona. Opettajahommissa, hyva juttumies ja kiinnostunut tulemaan Suomeen ihastelemaan meidan loisteliasta koulusysteemia. Matkan syy: Irtiotto, vaikka ensin kertoi yrittaneensa Costa de Soliin…eksyi vain matkalla 😉

Elakkeella oleva metallimies (tehnyt laivojen osia) Bob on Virgianista ja elakkeella oleva FBI agentti Ned on Texasista, Houstonista. Ovat konkareita vaelluspuuhissa. Heidan syy matkaan: halusivat ekan kerran matkata Eurooppaan ja kun samalla voi kavella, niin ok.
Totesimme kylla kaikki, etta taalla tama ei ole vaellusta, vaan kavelya ja kivointa on tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla kaikenmaailman tarinoita ja turinoita!
Jenkit kaikki kuuluivat 2000 mailin kerhoon eli elakkeella tehdyt vaellukset pitkin ”traileja” ei ihan lyhyita ole olleet–osavaltiosta toiseen. Muut vaeltajat antavat toisilleen lempinimia: Ned on Ned the Fed :aamulla antoi kayntikorttinsa ja hienon camino kangasmerkin ommeltavaksi rinkkaani. Bob on Waterboy, koska kantaa ain apaljon vetta mukanaan ja Kathy on Redhat -kayttaa aina punaista hattua. Kathyllakin oli hame mukana kuten mullakin mun ”iltakolttu”! Yes. Kaikki kolme ovat rauhallisia ja erittäin mukavia ihmisiä.

Illan aikana, 4 euron viini pullojen tyhjentyessa saimme mekin omat vaellusnimemme: Super-Marjo (Super-Mario) ja Ari Indian – Ari heloitti viinista naama punoittaen ja letti heiluen osallistui keskusteluun enimmakseen kasilla puhuen:) Toimi hyvin!
Puhuimme ja vertailimme maittemme armeijat, elakeiat, koulutukset ja niiden hinnat, huumeiden sallimiset/kieltamiset etc. Loistoseuraa!

Aamulla hieman maistui viño tinto suussa, mutta hauska ilta, joten ei haittaa.
Aamupalalla olimme kaikki klo 7.00 ja Ned the Fed antoi kayntikorttinsa mulle ja blogi osoitteensa . Ari antoi vastalahjaksi oman suomi-camino-pinssinsa, jossa simpùkan keskella on Suomi.

Tanaan lahdimme matkaan klo 7.30 sateessa.
Matkalla vesi muuttui paikoitellen lumeksikin.
Sitten alkoi savi! Uskomatonta…reilu 5 kilsaa tallattiin niin, etta savi kiertyi bootseihin ja kasaantui muutamaksi sentiksi pohjiinkin ja painoa oli jaloissa vaikka kuinka!

Etta kun noin 20 kilsaa oli tallattu, niin suosiolla jaimme Hontanaksen pieneen hieman rupuiseen kylaan jo noin yhden paikkeilla.
Albergue on ihan siisti ja annoimme ison kasan pyykkia pestavaksi ja saamme ne kuulemma taas kuivina takaisin 7 eurolla!
Nyt istun tassa koneella, kello on 15.15, Ari osti juuri pullon punkkua meille 2.50 eurolla. Albergue on jo taynna, kuten pari pikku naapurin Hostelia eli muut yomajaa kaipaavat joutuvat tallaamaan viela 10 kilsaa eteenpain. Savessa! Tai tilaamaan taksin hakemaan seuraavasta isommasta paikasta…ei naissa piskuisissa kylissa takseja ole ja bussit kulkevat kun kulkevat…
Nyt on siis wappuaatto!
Kaikille ihanaa, hauskaa ja hulvatonta Wappua!