Aihearkisto: Askeleet muilla mailla:

Vaellukset muualla kuin Suomessa.

Tuntematon's avatar

Hadrianuksen muuri ~ 60 km,Iso-Britannia

by


Englannin ja Skotlannin rajalla sijaitsevan muurin rakennutti keisari Hadrianus vuosien 122–125 jkr välisenä aikana Rooman valtakunnan rajaksi ja toiselle puolelle jäi pimeä pohjoinen-noin se meni suunnilleen. Valliin kuului 17 suurta linnaketta ja pieniä linnoituksia ja monesta eri rakennusmateriaalista tehtyä. Muuri kulki Newcastle Upon Tynestä länteen Carlisleen eli kokonaan vaellettuna rannikolta rannikolle matka on n. 130 km.

Me valitsimme rusinat pullasta tästä käveltäväksi 2000-luvulla kunnostetusta reitistä :). Jätimme vuokra-automme Bramptonin kylään, josta ajoimme bussilla Hexhamiin. Yöpyminen Tap And Spile pubin yläkerrassa, kyläkaupasta välipalaa mukaan ja aamulla bussilla Humshaughiin. Aloitimme vaelluksen Corbridgen kupeesta Humshaughin kylästä kohti Bramptonia.

Yöpymiset olimme varanneet etukäteen. Nettivaraukset Hotels.comista tms eivät pikku paikkoihin onnistu, vaan on otettava puhelin käteen tai laitettava e-mailiä kohteeseen. Ensimmäinen yö oli Twice Brewed kylän Inn´stä (varausta tehdessä puhelimessa oli Liverpoolilainen mies, joten ihan little bit haastaavaa oli hänen nopea englantinsa).

Toinen yö Gilslandissa, jonka upealla paikalla sijaitsevan hotellin vieraista olimme nuorimmat -suorastaan junnuja. Siellä saimme heti uusia ystäviä noin 80-vuotiaista papoista ja mummoista, joista oli hauska haastatella paikalle ilmestyneitä suomalaisia, jotka viitsivät vielä kantaa isohkoja rinkkojakin selässään. Alkuillan tansseihin emme kutsusta huolimatta osallistuneet, vaan siirryimme pubin puolelle ruokailemaan. Hotelli sijaitsi laakson toisella ”yläreunalla” -vastakkaisella ”yläreunalla” kulki vaellusreittimme. Huoneemme oli ylimmän kerroksen kulmahuoneisto ja vaikka telkkarista tuli laatufutista, niin me katselimme huoneen korkuisista ikkunoistamme näkymiä yli valtavan laakson ja ihmettelimme lehmien liikeratoja.

Maisemat vaelluksella ovat sanoinkuvaattomia! Keisari H on ollut todella fiksu tyyppi ja kuinka he siihen aikaan ilman sateliitteja ym ovat pystyneetkään pykäämään muurin strategisesti juuri oikeisiin uomiinsa!??! Kiviähän on kannettu maajussien toimesta omiin aitatarpeisiin vuosisatojen aikana,mutta se taitaa olla osa viehätystä täällä.
Kun autoilimme muualla Skotlannissa, niin olimme tyytyväisiä valintaamme satojen vaellusreittien -ja alueiden joukosta.

Www.mickledore.co.uk  järjestää ”valmismatkailua” eli pikkurepuilla kävellään eväspaketteineen ja kävelijöiden pakaasit kuskataan silläaikaa yöpymispaikkoihin autolla. Näin vaelsi meidän kanssa suht rinnatusten aussi pariskunta, jotka eläkkeellä kiertelivät maailmaa sekä kolmihenkinen perhe Irlannista. ”Oikeiden” rinkkojen kanssa matkalla oli kaksi mimmiä meidän lisäksi. Huikattin ”hi” toisillemme pariin otteeseen ja yhdellä taukopaikalla alettiin enempi juttusille, niin toinen mimmeistä olikin suomalainen!! Olisi pitänyt varmaan arvata:) Kaverinsa Tracey manasi naureskellen, että ihan sama minne menee, aina löytyy joukosta suomalaisia! Nämä olivatkin ihan coast to coast kävelyllä teltat ja keittimet mukanaan! Hyvä he:)

Kävely sujui ok pehmeällä nummella lampaiden ja lehmien seassa ja niiden sonnissa tallaten. Pehmeä alusta… Reitti on kyllä meidän silmiin niin upea —ei meidän lehmipellot tallaisia ole ! Kuvat puhukoon puolestaan ja netistä löytyy tietoa. Me poikkesimme lopussa hieman reitiltä vanhan luostarin, Lanercost Prioryn takia. Minä tykkäsin aina kaikesta jo raunioituneesta, Ari taas enemmän vielä ehjistä linnoista.

http://www.nationaltrail.co.uk/hadrianswall/

Reissasimme vielä melko laajasti Skotlannissa (Skyen saaret, viski reitit, suuret järvet,kivoja rannikkokyliä ja lopuksi Edinburghista kotiin) ja on pakko lisätä loppuun muutama kuva loppureissulta.

Britit sekä skotit ovat ylenpalttisen ystävällisiä ja avuliaita, joten aina saa apua. Pyytämättäkin. Ja koko maa on kyllä niin uskomattoman kaunis, että saatoimme käyttää ” Wau!  ”sanan loppuun joksikin aikaa..! Upea upea maa! Olen ollut ehdoton Irlanti fani, mutta nyt minusta tuli ehdottomampi Skotti fani -tai meistä molemmista tuli! Me hankitaan se eläketorppa just Skotlannista! Ja hyvät sadeasusteet!

Tuntematon's avatar

Stolsheimen, vuoristoalue länsi-Norjassa 2010

by

8 citysiskoa matkalla Norjassa. 1.8.2010 lähtö Kotkan Meripäiviltä klo 4.30. Lento Hki-Bergen.

Junalla Daleen (64km, 13 e/sisko)n, jossa yövyttiin vaatimattomasti, hinta silti 33 euroa/sisko, mutta selvisimme hyvin. Aamulla Mo´n kylään bussilla (8 e/hlö) ja rankka nousu vuoristoon alkaa. Koko päivä ylämäkeä ja  jyrkkää sellaista. Ei loppunut helpolla tuo päivämatka ei.

Norskit kertovat kartoissa vain tunnit, ei kilsoja, mutta meidän tunnit olivat kyllä pidemmät kuin paikallisten! Skavlabun mökin maisemat olivat kuin kuun kamaraa ja Turun saariston sekoitusta…. aamulla matka jatkui Vardadalsbuhun (korkeus 890m). Eka reissu kun ei illalla koskaan pelailtu korttia —naureskeltiin, hierottiin toisiamme, venyteltiin ja lääkittiin ittemme. Olimme aikas tehneen oloisia joka ikinen ilta.

Seuraavana aamuna matkaan klo 10 ja jyrkänteitäkin pitkin edettiin. Matkalla oli peilijärvemme Skjerjavanet + Nordalsvanet. Näiden syvyydet vaihtelevat kohdasta riippuen 111-955 metriä!! Virran ylityksiä, kuruja…kiireiset norskit ohittavat meidät ja perillä olivat vallanneet koko Norddalshyttenin mökin. Menemme suosiolla ”koiraihmisten” mökkiin.

Mökit maksetaan joko käteisellä mökin kassakaappiin tai täytetään lomake, johon laitetaan luottokortin tiedot. Suomen Ladun jäsenet saavat hieman alennusta -maksoimme yöstä 185 kr/nuppi eli noin 23 e/yö. Varustetaso on mökeissä loistava ja ruokavarastosta saa ostaa ruokaa.

Seuraavana aamuna on mulle pahin paikka edessä—paha jyrkänne–alla pystysuoraa kalliota eli siis tyhjää. Minulta pääsi reissun toinen paniikki itku! Olenhan etuoikeutetusti reissumme paniikkivastaava -mun sekuntien murto-osissa kauaskantoisesti laukkaava mielikuvitus on ihan vielä ekstraa tässä hommassa!

Ryhmän tuella pääsemme pahimmatkin paikat turvallisesti yli, mutta aikas rankka ja osittain vaarallinenkin reitti on! Tästä annoinkin palautetta ystävälliselle naishenkilölle, jonka avustuksella ihan itse reitin suunnittelin ”Bergen Turlag”:sta (= lienee vastaava kuin Karhulan Latu/Kotkan Latu). Reitiltä löytyi toki kaikki toivomuksemme: vuoristoalue, putouksia, puroja, järvet, vuonomaisemat etc. Olisin voinut ehkä kertoa, että olemme kaikki +40 vee -mutta olin tietysti kehunut meidän kokeneisuutta vaellushommissa 🙂 Noh, näimme tuolla jotakin ennennäkemätöntä ja suuremman luonnon kuin koskaan!!

Laskeudumme alas Ortnevikin kylään ja lasku oli kyllä halvatun ketku kokemus noin enimmäkseen. Inhottavaa nuljua kivikkopolkuakin pitkä pätkä ja joku meistä taisi jo kävellä takaperin polvia säästääkseen. Lehmät piristävät kulkuamme. Laitoimme porukan muka ”maalaistytöimmän” syötiksi ja livahdimme ohi Päivin kuiskutellessa ammuille. Nousut ovat kyllä helpompia..tulemme jalat umpi jäykkinä kylään ja löydämme rouva Thunen jo tähyilemästä meitä. Hän avaa meille koulun ovet ja pääsemme lotraamaan suihkuun ja punkkaamme mukavasti lattialla siskonpedeissä(13 e/sisso eli reissun edullisin yö). Koulun toiminta oli loppunut muutama vuosi aiemmin ja kylän lapset matkaavat 5 kilsan päähän kouluun.

Aamulla klo 7.30 lautalla Sogne-vuonon toiselle puolelle Nordeideen ja sieltä expressbotskilla klo 8.50 kohti Bergeniä. Matka kesti 4.5 tuntia ja maksoi noin 45 euroa/sisko. Sognevuono on Norjan pisin ja maailman toiseksi pisin vuono ja syvin kohta on huimat 1308 metriä syvä! Vuono päättyy Jotunheimenin ylänköalueeseen, joka on vaellusalueena suuressa suosiossa. Vuonon pohjoispuolella löytyy Norjan suurin jäätikkö Jostedalsbreen.

Bergeniin saavumme kelpo säässä ja venerannasta kävellessämme tapaamme entisen Kotkalaisen -oli kuunnellut puheitamme ja ajatteli oikein, että kun on porukka ”miä,siä, myä,tyä” puhujia, niin vaihtoehdot on vähissä, mistä päin Suomea ollaan. Kävimme vielä myöhemmin moikkaamassa tätä mimmiä ja perhettään.

Majoitumme rinteeseen sijaitsevaan vuokrataloomme (74 euroa/hlö kahdelta yöltä). Viihtyisää.Pari yötä Bergenissä ja 8.8.  sunnuntaina lento kotiin!

Matkan opetus oli, että ”sitä saa mitä tilaa”. Reissulla aina katsoimme ylös korkeuteen ja tuumasimme, että ”ajatelkaas jos menisimme tuonnekin!! Wau!” ”Oi joi, jos joutuisimme tuolla kulkemaan…”  Ja saatiin mitä tilattiin….reitti kuljetti meidät noihin paikkoihin eli joskus toteutui toive, joskus pelko.

Kokonaisbudjetti oli noin 600 euroa/hlö sisältäen majoitukset, kuljetukset, eväät, ruokailut. Tämän lisäksi omat (kilpa)varustehankinnat+itse juodut kalliit pubijuomat Bergenissä ja shoppailut.

UPEA REISSU -kun kerran hengissäkin selvittiin!

Niin..koska norskit kertovat kartoissaan vaellusreitit vain tunteina, niin minäpä mittasin reissun hyvin hyvin tarkkoja tieteellisiä menetelmiä käyttäen: kävelimme erittäin vaativassa maastossa 69.76 kilometriä. Tarkasti:)

Accurat!