Matkaan auringonnousunaikaan…Cruz de Ferro-Ponferrada

Nukuimme tosi huonosti Albergue Monte Iragossa siella Foncebadónissa. Muuten ok paikka baarin,ravintolan ja henkilokunnan puolesta, mutta tama huone oli kellarikerroksessa. 10 heppua nukkui samassa hapettomassa ja kuumassa huoneessa..ihan kamala! Tama on vasta kolmas huono albergue, muut olleet ok.
Klo 6 pompattiin ylos ja laitoimme hissukseen kaytavassa itsemme valmiiksi. Syotiin banaanit ja juotiin mehu ja klo 7.00 matkaan!
Auringonnousu oli vuorilla kaunis, kun taivas oli punainen.


Lehmien ammuntaa ja lintujen laulantaa. Tietysti kukkokin kiekui —aina taalla kukot kiekuvat, olkoon aamu tai ilta:)
Parin kilsan paassa saavutimme ristin, Cruz de Ferron (1504m korkeudessa) ja tanne jatimme kivet.
Aamuaika oli kiva, kun meita oli vain nelja paikalla. Ristin ymparilla oleva paikka on tosin aika rupuinen–sijaitsee ns. levahdyspaikalla eli autollakin sinne paasee.
Minua aina harmittaa roskat,joita ihmiset ovat tuonnekin jattaneet. Muovipullot vaellusreitilla suututtavat myos, kun ne ei maadu. Tyhmaa jattaa niita luontoon, kun tyhja pullo ei edes paina mitaan! Mur!
No mutta! Ajatus kaunis:) Sinne jai taakkaamme ja kevyina jatkoimme matkaa.
Manjarinissa on varmaan reitin kuvatuin kulmaus paikallisen alberguen kohdalla –koko kylassa lienee 2,5 ehjaa taloa, eika tamakaan ihan huippukunnossa ole:)
Kysyin miehilta saiskos aamukahvia? No problema! Kiva..horpin kahvit ja soin 3 pipruakin, juteltiin paikan pitaja papan kanssa kaiken omituisen romppeen keskella! Pappa soitti aina isoa lehmankelloa kun peregrino kaveli tiella ohi -pysyy kasilihakset kunnossa. Maksu oli ”donativo” eli vapaaehtoinen eli pari euroa purkkiin ja matka jatkuu varoituksen sanat mukanamme –pappa kaski olla varuillaan nyt tasta edespain; huonoja ihmisiakin on liikkeella eli kun nukumme, niin arvotavarat oltava hyvin piilossa. Varkaat saattavat iskea yollakin ja nappaa paan vieressa pidetyt pussukat!! Ok.
Minun arvokamat ovat pussukassa silkkipussin sisalla kanssani yoajan.
Vuoren rinnetta alas ja jalat huutaa taas hallelujaa!
Kavelemme ja voihkimme jenkkipariskunnan kanssa lahetysten, jotka olivat Astorgassa kanssamme samassa hotellissa.
Acebon kylassa syomme hyvat munakkaat ja juomme kahvit+teet.
Tuuletan jalkojani ulkona ja rupean juttusille (–olen aika uteliaalla tuulella) kahden elakepariskunnan kanssa ja kysyn hetken paasta mista ovat. Australiasta, vastaavat he. Kysyn hammastyneena, etta niinko…oletteko ihan varmoja? No sitten nauravat ja kertovat, etta ovat asuneet toistakymmentavuotta Ausseissa, mutta ovat alunperin puolalaisia! Heh..ei mua noin vain huijata…kehun heille Suomen vaellusreitteja Lapissa. He aikovat vuokra-auto-lomailla matkan paatteeksi Portugalissa. Aloittivat Caminon Leonista. Naiset kehuvat mun ihoa niin kauniiksi! Hah…siis meikiton ihoni, jossa Españan aurinko sai heti maksalaikat tosi kivasti esille. Noh..kiitos kaunis kumminkin!
Niin..moni voisi iloita kun ei tartte meikata, mutta voi kuulkaa kun olin iloinen kun Astorgan lepopaivina SAIN meikata! Yes! Ihanaa kun saa piirtaa silmat paahan ja ihon oikeesti kauniimmaksi…tykkaan!
Maisemat jatkuvat nyt todella hienoina!
Isot kastanjapuut, paljon kauniita laventelinippuja ja kanerva muuttuu punaisista puskista valkoisiksi!
Ihanaa..
Loppumatkasta alas vuorenrinnetta alkaa satamaan -jenkit siirtyvat kavelemaan tasaista maantieta pitkin.
Saavumme Molinanescan kylaan uupuneina sateessa.
Kylan loppupaassa menemme ravintolaan sisalle ja mietimme jaammeko vai jatkamme.
Paatamme syoda Menu del Dián ja juoda hieman mietintaviinia.
Jenkitkin tulevat. Ottavat kahvit ja kyselevat meilta jatkammeko vai jaamme. Sanon, etta syomme kunnolla ja paatamme sitten.
Kohta mies tulee sanomaan, etta he paattivat tehda kuten me, syoda kunnolla ja sitten paatos.
Yllytamme heidat jalkiruoan aikana jatkamaan kanssamme ja niin viela tarvomme  8 kilsaa Ponferradaan. Siis kulku on kirjaimellisesti tarpomista…tie on tappotylsa –johtunee sateesta, vasymyksesta ja jalkojen kipuilusta, mutta Ponferradaan on ilo saapua ohi Temppeliherrojen valtavankokoisen linnan ohitse! 27 kilsaako me hullut kaveltiin..juu…se on meille liikaa ja se tuntuu jaloissa! Aijai…
En oikein jaksa tajuta missa alberguet ovat ja painumme kysymaan linnan viereisesta Hostelista huonetta: peregrino hinta 40 euroa, muuten 48e. Si, si, señor. Meille kelpaa!
Oi vitsi..paikka on niiin hieno…kuin hotelli ja ihana alakerran baari!
Voi meita onnellisia!
Suihku, pienet ettonet ja kylille.
Mietin jo messuun menoa, mutta kun astuin kirkkoon, niin sain kammottavan yskanpuuskan jostakin makeasta suitsukkeesta ja ryntasin takaisin sateeseen yskimaan!!
Illalla soimme laheisella plazalla. Mina soin lampiman herkullisen sieni-rapusalaatin ja Ari menuun. Musiikkina ihanaa Katie Meluaa:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s