Matkaan Astorgasta kukon laulun aikaan kohti kevennysta…

Starttasimme seiskan maissa Astorgasta matkaan!
Lepopaivat tekee taman, etta ajoissa matkaan hus hus…Varpaat tuntuvat nyt taas kestavan. Meita ennen matkaan oli jo startannut Minnesota-USA pariskunta, jotka yopyivat samaisessa hotelissa.

Sovitin eilen Astorgan urheilukaupassa kaikki vaellussandaalit lapi, mutta kaikissa oli leikkaus just niin, etta osui mun pullukkavarpaaseen. Poistokorista nappasin mukaan vitosella mustat Aku Ankka-malliset lipokkaat, jotka natsaa mun jalkaan loistavasti! Ne on varmaan pari numeroa isot mulle, mutta tyhjio jaa karkeen eli just hyvin mun valtaville varpaille:) Nyt voin ainakin iltaisin taapertaa ilmavasti ja kivuitta! Varvaslipokkaat jatin hipin oloiselle myyja miehelle.

Ostin apteekista sellaisen pitkan ns kangastuubin, josta leikataan sopivia palasia varpaisiin. Ulkopuoli on sidemaista ja sisus geelimassaa. Ari puki mun kolme (=tamanhetkinen saldo:)) ongelmavarpasta kunkin omaan ”sukkaansa”, niin katsotaanpa kuinka tyton kay!
Shortseissa lahdimme, aurinkorasva nahassa ja pian riisuimme jo fleecetkin pois! Ihanaa!
Taas kulkee…
Tie kulkee joo maantiella, mutta tama ei arsyta minua, silla tie on pikkutie ja harvakseltaan liikennoity.
Santa Galina de Somozasta tie pienenee yksikaistaiseksi. Hyva!
Jotkut vastaantulevat autoilijat toottaa ja vilkuttaa…poliisitkin. Ollaan niin maalla…
Polku erkanee tiesta kolariauton kohdalla ja nousee koko ajan.
Kivisen polun vieressa on pari sataa metria aitaa, johon ihmiset ovat kiinnittaneet oma tekemiaan risteja risuista ja kanervista.
Kyla nakyy kaukana, mutta sinne on matkaa…
Ihania kirkkaan vihreita perhosia—siipien tyvi on ruskea. Kuin sinisiipemme.
Valtavia, upeita mannynkapyja! Keraan syksyn ja talven aikana kotona kaikki kynttilanjamat talteen ja kevaalla keraan isoja hyvia mannynkapyja ison kasan. Kynttilat sulatan vanhassa retkikattilassa, kiepautan kavyt kynttiläkattilassa ja lopuksi kastan astiaan, jossa on kylmaa vetta. Nain saan aikaiseksi oivia sytykkeita vaelluksille ja mokillekin. Tämä duuni on ehdottomasti ulkohommia!
Siksi mieleni teki kerata noita ihania kapyja…onneksi se on mahdottomuus!
Pikku mannytkin ovat niin kauniita—nain jo sielun silmilla sellaisen koristeltuna joulupuukseni olohuoneeseeni!

Rabanal del Caminossa (populaatio 50 hlöä ja korkeus 1150m) soimme pienet pastat kahvion omistajan koira seuranamme. Kylan lapi kavellessani sapsahdin kadulla, kun penkilla on ketjuun kiinnitettyna iso haukka!
Matka jatkuu kauniina. Pikkupuista laaksoa, lilaa pusikkomaista kanervikkoa ja kivaa keltaista kukkaa, tuulimyllyja kaukana rinteilla ja molemminpuolin lopuksi lumihuippuiset vuoret. Kelpaa meille!
Me ollaan ilmiselvia ylamaki-ihmisia!
–kielioppia en nyt noudata, kun ei oo niita pisteita aan ja oon hatuiksi, niin kirjoitan kuin kuvittelen olevan helpompi lukea!

Lopuksi kiipeamme 1440 metrin korkeudessa sijaitsevaan Foncebadònin piskuiseen rupukylaan ja otamme auberge yon ekasta paikasta. 7 euroa per nuppi.
Respan kundi on italialainen. Kysyn kylan asukaslukua…3-4 henkiloa, muut tulevat passaamaan peregrinoja lahikylista. Siksi siis tienvarressa seisoi useampi auto.
Menin suihkuun ja hain sitten pyykit. Pyykkeja pestessani tama nuori-respan-kundi tuli viereeni ajamaan partaansa –siina samalla turistiin. Yhtakkia kundi riisui vaattensa ja painui samaan suihkuun mista olin hetkea aikaisemmin tullut.
..mun silmat kierteli kieroina ympariinsa, kun yritin olla tirkistelematta…:=) Ari oli kulman takana suihkussa ja VANNOIN etten kauheen kauaa tuijottanut nakua italiaanoa:) Heh…
Porukka hevosien kanssa pysahtyi syomaan.
Istuimme ulkoterassilla viini/olutlasillisella, kun vanha tuttu saksalaispoika saapui kylille. Se joka lahti sielta jostakin pikkukylasta takaisin Burgosiin Newcastle-Adamin kanssa -kundi loytyy illanistujaiskuvista aiemmin.
Olivat menneet junalla Leoniin ja juhlineet siella muutaman paivan. Loytaneet hauskan baarin, jossa oli tosi mukavia tyyppeja -osoittautui homobaariksi. Good for them:)
Adam oli sanonut olevansa liian lihava kavelemaan eli matkaa Sarriaan julkisilla ja kavelee sen vimpon 100 kilsaa. Tama kundi jatkoi jalkaisin matkaa ja toivoo tapaavansa Adamin viela Santiagossa. Kundilla ei ole ollenkaan sadevaatteita mukana. Jos sataa, niin huilaa tai kulkee bussilla.
Kylakauppa taalla on auki seuraavaksi 8.5.2013.
Makuupaikat ovat taas aikas taynna.
Varpaani kestivat hyvin vajaan 26 kilsaa tanaan, mutta matka olikin mukavaa ylamakea. Mun mielesta se pahin varvas on nyt parantumaan pain –voi olla etta kohta kynsi irtoaa mutta se onkin siina pienin ongelma–sakemanni-pojan mielesta varvas on kamala, mutta se ei ole nahnyt pahinta vaihetta….Hyvin menee!

Tasta on huomenna matkaa pari kilsaa Cruz de Ferrolle.
Ristille, johon pyhiinvaeltajat jattavat kotoonta tuoman kiven.
Kivi sympoloi kaikkea kantamaanne taakkaa, jonka tanne vuorille saamme aamulla jattaa.
Siita jatkamme kevyina ja keventyneina matkaamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s