Aamu aurinkoinen.
ASTORGA
Kaunis kaupunki eli”Que bonito ciudad!” Kehuin tuolla lailla puistossa istuvalle papalle ja han hymyili ja kertoili kaupungin historiaa…hymyilin leveasti ja kehuin lisaa ja kiittelin tarinoinnista eli en tietenkaan likimainkaan kaikkea sanomaansa ymmartanytkaan 🙂
- Dos peregrinos
- Vanhan kaupungin muurissa on eloa…
- Ihana lämpö!
- Plaza ja oikeassa rakennuksessa hotellimme Hotel Astur
- Köyhä pyhiinvaeltaja = pobre peregrino makoilee majoituksessaan…
Vanha kaupunki sijaitsee kokonaan muurien sisapuolella. Kiva paussipaikka peregrinoille, silla kaikki on lahella eli saa oikeasti huilia!
Suurkaupungissahan tallaat huomaamatta kilometreja jalat kipeiksi eli siksi jatkoimme matkaa Leonista pikaisesti ja tulimme tanne.
Taalla on paljon pyoratuoliporukkaa, mutta sitten tajusimmekin, etta koko vanhakaupunki on portaaton! Sileaa laattaa ilman kavalia kynnyksia…
Taalla on myös uskomattoman suuri ja kaunis katedraali, jonka kiersimme aamulla. Gaudikin on jattanyt tanne jalkensa ja tunnistettavat muodot loytyvat katedraalin viereisesta palatsista. Eika siihen komeat rakennukset lopu..
Otimme 3 tahden hotellista huoneen kahdeksi yoksi. Pyhiinvaeltajille hinta olikin vain 60 euroa/yo ja meille vaeltajille minibaarin juomatkin ilmaisia. Myos hotellin ravintolassa on tarjolla ”menu peregrino”, joka on euron halvempi koyhille peregrinoille (pobre peregrinos) kuin normaali ”Menu del dia”. Me saamme hotellin asukkaina siitakin viela euron alennusta. Respan loistavaa englantia puhuva mimmi ohjeisti ottamaan pyhiinvaelluspassin mukaan, jotta saamme alennuksen—maksaessamme sanoin tarjoilijalle, etta odota, niin naytan passin. Tytto elehti, etta ”ei hei tarvitse, han kylla nakee, etta olette peregrinoja! MITAAH??? Kummastelin!!?? Kysyin, etta mitenka pystyisin todistamaan, etta olenkin tavallinen turisti, enka peregrino??
”Ei noilla vaatteilla onnistu..ehei!” Haukuin torkeaksi, mutta meni nauruksi:=) Haloo!!!
Ruhtinaallinen aamupalakin kuuluu meille ja tanaan meni huoneemme lukko rikki, niin jouduimme muuttamaan toiseen huoneeseen.
Emme pyyda hyvitysta, vaan kestamme. Uusi huone on valtava…hierovat suihkut ja parveke Plaza Mayorille. Jihuu!
Kysyimme sivukadun Hostellista huonetta, niin 50 euroa yo. Ilman aamupalaa..hah..me nautimme plazan tunnelmasta ja kulmabaarin loistavista tapaksista –maukasta mustekalaakin!
ps. vain muutama espanjalainen taalla on puhunut sujuvaa englantia matkan varrella. Astorga on melkoinen poikkeus taman suhteen. Enemmisto ei vaan puhu sanaakaan muuta kuin castellanoa eli kylla kannattaa panostaa ja opiskella ainakin ne noin sata sanaa, niin kuin mina laiskimus, niin sujuu asiat jouhevasti. Tai siis edes jotenkin. Verbit ovat kylla karanneet minun muistista!!
ISKAN MUISTOTILAISUUS klo 14.00:
Kavin jo eilen testaamassa Skypen laheisesta InternetCafesta -tassa hotellin koneella Skypeä ei ole. Kuulokkeiden vaihdon jalkeen homma toimi hyvin.
Kaupan kautta hain ”nessuja” ja sitten kahvilaan. Mikrofoni ei toiminut eli porukat eivat kuulleet minua, mutta kamerayhteys toimi moitteetta ja me kuulimme täällä kaikki puheet ja kommentit!
Ihmeellista tama tekniikka.
Kauniit olivat puheet -kait niita oli enempikin kuin mita kuulin, mutta tarkeimmat kuulin. Veljeni itketti mua jo edellisiltana puhelimessa, kun luki mulle Raittilan Jaakon kirjoittaman runon iskasta. Erittain hyvin ja osuvasti luonnehdittu eli tunnistettavissa oli runon kohde.
Netticafeessa keskityin tilaisuuteen. Itkin ja nauroin. Elehdin ja peukutin ja lentopussailin, kun tyttareni kierratti minua eli mun naamaa vieraiden keskella –kun mun puhettahan ei kukaan kuullut! Sain toki viesteja tekstailtua Skypen kautta. Aika hupaisaakin.
Osallistuinpa ”Kotkan poikia ilman siipia” lauluun -kiitos Aatu! Nooh..en laulanut taysin palkein kuitenkaan. Nettikahvilassa oli viereisessa kopissa mies, joka ei kaantanyt paataan, mutta silmat kiersi ja kaarsi, kun tarkkaili ihmeissaan mun tekemisia. Mina en asiaa huomioinut, mutta Ari toimi tarkkailijana mun vieressa.
Sitten tuli muistotilaisuudessa lampiman ruoan vuoro ja se sitten vei voiton eli rakas tyttareni hihkui, et soitellaan mami, mut meen nyt syomaan!! No nettikahvilassakin siesta-sulkemisaika oli hilkulla, joten ihan ok.
Onneksi paasin mukaan…
Ihana, että pääsit skypen kautta osallistumaan isukin muistotilaisuuteen. Tosi hienoa ja merkitsi varmasti sinulle ja myös Arille paljon! Tuli itku täälläkin isääsi muistaessa – otin hänen muistolleen lasillisen ja kuuntelin tuon ”Kotkan poikii ilman siipii”. Elämä on niin haavoittuvaista; pitäisi osata elää ja nauttia täysillä tässä ja nyt – te tunnutte sen osaavan ja varmasti kaikista mutkista huolimatta matkasta nautitte. Lämpimin ajatuksin, R
TykkääTykkää
No kylla me nautitaan… taalla on hyva joskus vollottaa…tanaan on ollut hieman vollotuspaiva —jotkut ottavat pikaiset paivaunet -mina harrastan pikavollotuksia. Ne ne on poikaa:=)
TykkääTykkää
Marjo – laitoin tämän ruon FB:en, mutta nyt kun kerroit, että 4.5. oli rakkaan Isäsi siunaustilaisuus, niin laitankin tämän sinulle tähän kohtaan.
Jalanjäljet hiekassa
Eräs mies näki yöllä unen. Unessa hän käveli rannalla Jeesuksen kanssa. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tapahtumia hänen elämästään. Elämänsä jokaisen vaiheen kohdalla hän näki hiekassa kahdet jalanjäljet: omansa ja Jeesuksen.
Kun hänen elämänsä viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse, hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jalanjälkiä. Silloin hän huomasi, että hänen elmänsä poluilla näkyivät usein vai yhdet jalanjäljet – ja juuri silloin kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta elämässään.
Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa Herralta:
”Herra, silloin kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea aina kanssani. Mutta nyt näenkin vain yhdet jalanjäljet elämäni vaikeimpien aikojen kohdalla. En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin kun olisin tarvinnut sinua eniten.”
Herra vastasi:
”Rakas lapseni, minä rakastan sinua, enkä voisi koskaan jättää sinua. Yhdet jalanjäljet takoittavat, että silloin kun olit koetusten ja kärsimysten keskellä,
minä kannoin sinua.”
TykkääTykkää
Kiitos Paula. T. nimimerkki pillittaja :=)
TykkääTykkää
Oli niitä muutamia muitakin puheita, sellasia lyhyitä. Ja se runo luettiin ja pari muutakin laulua laulettiin.. Mut mun mielestä noi oli ainenki ne tärkeimmät.. Sitä paitsi piti mun keskittyy siihen ruokaa eikä kuvailla vaa sulle (;
Porukka vähä ihmetteli ku sanottii Markonkaa et moikatkaa Marjoa: D Ja näytin sitä puhelinta, hehee. Mut hyvä ku keskityit silloin vaa tilaisuutee, etkä miettiny muita.. Aateltiikii Minnankaa et ne kahvilatyypit kattoo varmaan vähän pitkää teitä: D Oli jotenkii outoo et nään sinut itkemäs mut mitää ei kuulu: D No, siin vaihees miäkii vollotin jo ku näin sinut, oli pakko antaa Masalle hetkeks ku en pystyn kattomaa.. olin koko ajan huolissaa et nääthän ja kuulethan meijät ja vieläkii tuntuu oudolt et siä kuulit samat jutut.. En jotenkii aluks uskonu koko Skype jutun toimivan, mut hyvä näin(-:
Jos pystyt skypeilemää jostain muusta kahvilasta, nii soittele! Näin muutamaa viikkoo ku ei oo nähny ni jaksaa jopa kuunnella ja katella sinuu, hahaa(:
TykkääTykkää
Joo, kuulin tosi hyvin kaiken ja mua naurattikin ne ilmeet, kun kummitati ym ihmettelivat, etta missa, missa se Marjo on!
Kiva, soittelen soittelen muru sulle ja Masalle….:=)
TykkääTykkää